Empaattinen reflektivismi Hannele Huovin nuortenromaaneissa
Abstract
Nuortenromaanien ydintä on identiteetin etsintä ja aikuisuuteen astuminen. Hannele Huovi rakentaa teoksiinsa reflektoivia peilejä ja pintoja, jotka auttavat henkilöhahmoja pohtimaan identiteettiään. Huovin Madonna (1986), Vladimirin kirja (1988), Tuliraja (1994) ja Lasiaurinko (1996) uudistivat 1980- ja 1990-luvun ongelmarealistista nuortenromaania teemojen, muotojen ja lajikonventioiden luovalla yhdistelmillä ja rakensivat samalla empaattista lähestymistapaa nuorten elämän kuvaukseen idyllittömyyden tilalle. Huovin nuortenromaanit esittelen reflektivismi-määreen alla, jolla viittaan teoksissa esiintyvään temaattiseen ja rakenteelliseen reflektointiin, joka tukee päähenkilöiden identiteetin etsimisen prosessia ja sen esittämistä.
Suomalaisen tunteiden poetiikan ja retoriikan tutkimuksen inspiroimana tarkastelen Hannele Huovin neljän nuortenromaanin rakenteita empatian näkökulmasta. Lähtökohtanani Suzanne Keenin kerronnallisen empatian teoria selvitän, kuinka kohdeteosten kerronnalliset, refleksiivisyyttä korostavat rakenteet luovat empatiaa. Pohdin kerronnallisia heijastuspintoja luovien rakenteiden merkitystä empatian mahdollistajina kerronnan tasojen näkökulmasta, upotusten, sisäkertomusten ja kynnystekstien näkökulmasta sekä metanarratiivisuuden näkökulmasta.
Huovin nuortenromaanien kerronnan tarkastelu kerronnallisen empatian teorian ja siihen liitettyjen kerronnan keinojen avulla osoitti, millainen tekstien ja kertomusten merkitys on nuorten elämässä ja eettisten kysymysten pohdinnassa. Teokset avaavat päähenkilöiden tunteita lukijalle niin realistisen tilannekuvausten kuin kertomisen, kirjoittamisen ja sisäkertomustenkin avulla. Henkilöhahmojen tunteiden tunnistamisen ja samaistumisen mahdollistuu hyvin, kun empatiapositioita on runsaasti. Huovin teosten laadun määritän empaattinen reflektivismi -termillä. Empaattisessa reflektivismissä päähenkilöt reflektoivat identiteetinetsintäänsä, heidän toimensa ja puheensa kuvastavat etsintää, samalla kun myös teoksen kerronnalliset rakenteet peilaavat identiteetin etsintää tarjoavat lukijalle empatiapositioita esimerkiksi sisäkertomusten henkilöhahmojen tai ekfrasisten avulla.
