Tyhjyyden metaforat Matsuo Bashōn matkakertomuksessa Kapea tie pohjoiseen
Abstract
Artikkelissa tarkastellaan japanilaisen Matsuo Bashōn Kapea tie pohjoiseen ‑matkakertomuksessa (n. 1694) esiintyviä metaforia teoksen zeniläisten teemojen, pysymättömyyden ja ehdonvaraisuuden, rakentajina. Metaforia analysoidaan hyödyntäen käsitteellisen yhdistymisen teoriaa (conceptual blending theory). Blending-teoria jakaa kognitiivisen metaforateorian käsityksen metaforan tärkeästä roolista kulttuuristen merkitysten ylläpitäjänä ja tuottajana, mutta poikkeaa siitä hylkäämällä ajatuksen, jonka mukaan metaforan merkitys hahmottuu yksisuuntaisesti lähdealueesta kohdealueeseen. Kahden matkakertomuksesta valitun esimerkkikohdan avulla kirjoittaja osoittaa, että Bashōn metaforien syötekentät ovat relationaalisia ja muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat emergenttejä eli niistä kehkeytyy ominaisuuksia, joita ei ole havaittavissa niiden osissa.
Artikkeli osallistuu keskusteluun metaforan luonteesta korostamalla kaikkien syötekenttien osallisuutta merkitysten syntymisessä. Holistista metaforakäsitystä tukevat paitsi Bashōn moniaalle avautuvat ja alati muuntuvat kielikuvat myös kulttuurienvälinen tarkastelu, joka osoittaa, että kulttuuriset ennakkokäsitykset metaforan ”kohdealueesta” vaikuttavat siihen, miten sitä hahmotetaan ”lähdealueen” kautta ja miten toisaalta itse lähdealue käsitteellistetään. Artikkeli täydentää aiempaa tutkimusta nostamalla esiin konkreettisia tapoja, joilla kulttuurinen tieto vaikuttaa metaforien ymmärtämiseen. Kognitiivisessa kirjallisuudentutkimuksessa on jo pitkään tiedostettu metaforien kulttuurisidonnaisuus, mutta sitä, miten ne ovat sidoksissa kulttuuriin, on tutkittu vain harvoin.
