Historiallinen poetiikka tutkimussuuntauksena
Abstract
Artikkeli tarkastelee historiallisesta poetiikasta käytyä keskustelua 1800-luvulta nykypäiviin sekä hahmottelee sitä tutkimussuuntauksena, joka keskittyy kirjallisten ilmiöiden historialliseen tarkasteluun, kuvaamiseen ja teoretisointiin. Poetiikka on ymmärretty 1500-luvulta lähtien ei-historiallisesti, mutta venäläinen Aleksander Veselovski loi 1800-luvun lopussa historiallisen poetiikan käsitteen, joka vaikutti laajasti myöhempään tutkimukseen suoraan ja epäsuorasti. 1900-luvun alkupuolta ja puoliväliä hallitsivat synkroniset poetiikan teoriat, mutta historialliset poetiikan ohjelmat alkoivat nousta esiin ja yleistyä 1970-luvulta lähtien, ja ne ovat ajankohtaistuneet 2010-luvulla uusien historiallisen poetiikan tutkimusverkostojen synnyn myötä. Artikkeli kartoittaa ja arvioi kriittisesti historiallisen poetiikan ohjelmia Veselovskista Tel Avivin koulukuntaan, uushistorismin kulttuuriseen poetiikkaan ja nykytutkimuksessa tapahtuvaan historiallisen poetiikan uudelleenarviointiin. Artikkeli esittää historiallisen poetiikan yhtenä kirjallisuudentutkimuksen suuntauksista ja hahmottelee sen piiriin kuuluvia tutkimusaloja uudella tavalla. Artikkeli tuottaa uutta tietoa kirjallisuudentutkimuksen kentästä niin kansainvälisesti kuin Suomen kontekstissa ja lisää tutkijoiden itseymmärrystä.
