"Meren yli, näkyväksi."
Aino Kallaksen miniatyyri "Meillä on kuollut mukana”
Abstract
Artikkeli käsittelee Aino Kallaksen pienoisnovellia ”Meillä on kuollut mukana”, joka sisältyy osaksi novellisarjaa ”Saarenmaalainen intermezzo” (teoksessa Lähtevien laivojen kaupunki, 1913). Kohdetekstiä ei ole aiemmin käsitelty tutkimuksessa, ”Saarenmaalaista intermezzoakin” vain vähän.
”Meillä on kuollut mukana” -novellia tarkastellaan artikkelissa kuvauksena nimettömästä, tuntemattomasta työmiehestä ja hänen kipuamisestaan kohti saarelaisyhteisön arvostamaa merenkulkijoiden joukkoa. Tämän sosiaalisen nousun tekee mahdolliseksi miehen odottamaton kuolema merellä: novelli keskittyy kuvaamaan merimatkaa, joka on miehen viimeinen matka niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti. Analyysissa tuodaan esiin novellin yhtymäkohtia Kallaksen muuhun tuotantoon sekä niin kutsutun merikirjallisuuden lajiin.
Tarkasteltavaa novellia nimitetään artikkelissa miniatyyriksi. Nimityksellä korostetaan novellin yhtymäkohtia ajan virolaiseen kirjallisuuteen, jossa (proosa)miniatuuroli keskeinen uusi laji. Virolainen proosa uudistui 1900-luvun alussa voimakkaasti. Ajanjakso oli etenkin novellin uudistumisen aikaa, ja siihen vaikuttivat kansainväliset kirjallisuus- ja lajiesikuvat. Artikkelissa tuodaan esiin kohdetekstin yhteisiä piirteitä kirjoittamisaikansa virolaisen uudistuvan novellin (etenkinminiatuurin) kanssa. Artikkelissa esitetään, että Kallaksen 1910-luvun molemmin puolin ajoittuva taiteellinen murroskausi itse asiassa mukaili ajan virolaisen kirjallisuuden kehityslinjoja.
