Me-metelöintiä
yhteisöllisyyden poetiikka Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurissa
Abstract
Artikkelissani käsittelen yhteisöllisyyden poetiikkaa, sen rakentumista ja purkaantumista kollektiivisen kerronnan avulla Kristina Carlsonin historiallisessa romaanissa Herra Darwinin puutarhuri. Väitän, että kertomuksen tutkimuksen piirissä kehitellyt määritelmät, jotka pohjaavat joko kollektiiviseen subjektiviteettiin tai lingvistisiin ehtoihin, kuten monikon ensimmäiseen persoonaan, osoittautuvat liian kapeiksi Carlsonin romaanin tulkintaan. Sen sijaan kollektiivista kerrontaa tulisi ymmärtää moninaisena, eri kerronnallisia ja kielellisiä keinoja yhdistelevänä kudelmana.
Yhteisöllisyyden poetiikkaa analysoidessani otan huomioon Herra Darwinin puutarhurissa kollektiivisuutta heijastelevat rakenteet. Näitä ovat Carlsonin teoksessa etenkin juoru ja toistuvat viittaukset lintuihin. Sovellan juorun analyysiin Patricia Meyer Spacksin määritelmiä juorusta sosiaalisia, moraalisia ja esteettisiä merkityksiä kantavana diskurssina. Tarkastelen, kuinka juoru kommentoi yhteisön jakamia arvoja. Osoitan romaanissa ilmenevän juorun keskeiseksi piirteiksi moraalisen kommentoinnin lisäksi metakielisyyden: juorussa ilmenevä kielellinen ja esteettinen leikittely näyttäytyy tulkinnassani juorun muita funktioita tärkeämpänä. Tulkitsen toistuvia lintu-viittauksia, kuten lintujen ääntelyn translitterointia, ensisijaisesti metafiktiivisinä, teoksen rakentumista kommentoivina välineinä, joiden avulla teos tarjoaa suuntaa lukijan huomion entistä tiukemmin yhteisöllisyyden – ja oikeastaan koko romaanin – kielellisiin mekanismeihin.
