Kirjalliset mielet suomenkielisen proosan alkuvaiheissa

  • Noora Vaakanainen Tampereen yliopisto
  • Mari Hatavara Tampereen yliopisto, Suomen kirjallisuuden professori
Avainsanat: 1800-luvun suomenkielinen kirjallisuus, kirjallisuushistoria, tajunnankuvaukset, kertomuksentutkimus, fiktiiviset mielet, vapaa epäsuora esitys, psykokerronta

Abstrakti

Artikkelissamme tutkimme varhaisen suomenkielisen kertomakirjallisuuden tajunnankuvauksia. Sovellamme analyysissamme kolmijakoa psykokerrontaan sekä suoraan ja vapaaseen epäsuoraan esittämiseen. Aiemmassa tutkimuksessa on korostettu, että fiktiiviset mielet ovat aina aktiivisia ja keskenään vuorovaikutuksessa – artikkelissamme otammekin huomioon sen, miten henkilöhahmojen aikeet ja pyrkimykset risteävät keskenään, ja kuinka tämä tuottaa kerroksellisuutta mielten esittämiseen. Tutkimuksemme osoittaa, että suomenkielisessä proosassa kirjallisia mieliä on esitetty alusta saakka moninaisesti ja varioiden. Varhaisessa kotimaisessa kertomakirjallisuudessa tajunnankuvauksilla on lisäksi kerronnallisia tehtäviä. Mielten esitykset voivat esimerkiksi tehostaa kertomusten emotionaalisia ja juonellisia huippukohtia, tai vaihtoehtoisesti ne voivat kutsua esiin vaihdellen sympatiaa tai ironiaa esitettyä tietoisuutta kohtaan. Tajunnankuvaukset tuottavat kertomuksiin usein myös dynaamisuutta, kun teksteissä käsitellään erilaisia mahdollisia maailmoja rinnakkain. Vaikka mielten esitykset eivät suomenkielisen proosan ensiaskeleissa ole useinkaan kovin mittavia, ne ovat yhät kaikki kertomuksen rakentumisen kannalta olennaisia tehokeinoja.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
kesä 22, 2022
Viittaaminen
Vaakanainen, N., & Hatavara, M. (2022). Kirjalliset mielet suomenkielisen proosan alkuvaiheissa. AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, 19(2), 44–61. https://doi.org/10.30665/av.111210