Aikojen ja paikkojen kohtaamisia Venäjän arktisen alueen kirjallisuuksissa
Abstrakti
Venäjän pohjoisesta tuli neuvostoaikoina ennennäkemättömän laajojen muutosten kohde. Jos Neuvostoliitto haluttiin modernisoida kokonaisuudessaan, arktiset alueet edustivat kehittyvälle valtiolle erityistä haastetta, johon haluttiin varta vasten tarttua: karut ja vaikeat luonnonolosuhteet ja niiden valloittaminen ja valjastaminen tarjosivat aineksia todelliselle vaurastumiselle ja utopioille. (McCannon 1998.) Muutokset johtivat pohjoisessa uusien kaupunkien rakentamiseen sekä monietnisten asutuskeskusten muodostumiseen näiden ulkopuolella. Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa kohtasivat alueelle töihin muuttaneet venäläiset ja alkuperäiskansojen edustajat. Yksi pohjoisen modernisaation kohteista olivatkin juuri alkuperäiskansat ja erityisesti näiden liikkuva elämäntapa, joka pyrittiin juurruttamaan paikoilleen asutuskeskuksiin (Forsyth 1992, 283–392; Allemann 2013, 79–95 et passim). Venäläisiä alueelle virtasi puolestaan työskentelemään monenlaisissa suurhankkeissa, jotka aiheuttivat laajoja muutoksia alueen luontoon ja ekosysteemeihin (ks. esim. Bruno 2016).
Muutokset järisyttivät niin pohjoisessa aiemmin eläneiden kuin sinne muuttaneidenkin ihmisten mieliä. Kirjallisuus toimi yhtäältä muutoksen yhtenä välineenä, mutta toisaalta myös sen reflektoinnin keinona. Pureudumme tässä katsauksessa siihen, miten yllä kuvailtuja, modernisaation nimissä tehtyjä uudistuksia ja niiden seurauksia käsitellään Venäjän pohjoisessa kirjoitetussa tai pohjoisesta kotoisin olevien kirjailijoiden kirjallisuudessa. Tuomme esiin yhtäältä ihmisten välillä tapahtuvia ja toisaalta ihmisten ja eläinten välisiä kohtaamisia. Ne yhdistyvät keskeisellä tavalla ympäristön ja paikallisuuden kuvauksiin ja reflektoivat eri tavoin neuvostomodernisaatiota. Lähtökohtanamme ovat olleet modernisaatioon liittyvien muutosten aikaansaamat kokemukset ja tunnetilat, jotka kiinnittyvät tarkastelemiemme tekstien tapoihin esittää erilaisia ajallisuuksia. Tällaisia ajallisuuksia ovat modernin vastinpariksi asettuva perinne tai nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen suhde. Eri ajallisuudet asettuvat keskenään vuoropuheluun, joka tuottaa vastakkainasetteluja, mutta myös sitä ambivalentimpia asetelmia ja ristiriitaisia tunteita.
