”Te ette nyt vain näe metsää puulta.”
Ilmastonmuutos, vastuu ja muunlajisuus suomalaisissa lastenkirjoissa
Abstrakti
Tarkastelen artikkelissani joitain 2000-luvulla julkaistuja lapsille suunnattuja ilmasto- ja ympäristötietoisia kuvakirjoja ja proosateoksia. Tutkin kahta aineistossani selkeästi aktivoituvaa tulkinnallista kehystä: teosten lapsihenkilöitä ilmastovastuunkantajina sekä ihmisten ja muunlajisten eläinten suhteen esittämistä. Tarkastelen ensin sitä, millaiseen positioon aineistoni nuoret henkilöhahmot asettuvat suhteessa ilmastonmuutoksen herättämiin vastuukysymyksiin. Olen kiinnostunut mainittuun näkökulmaan liittyen henkilöiden tunteiden esittämisestä, heidän tekemistään ilmastoteoista sekä suhteesta auktoriteetteihin (esimerkiksi omat vanhemmat ja opettajat). Sen lisäksi, että tarkastelen henkilöhahmoja vastuunkantajina, pohdin sitä, millaiseen vastuuseen heitä ohjataan kirjallisuuskasvatuksen näkökulmasta. Käytän pääasiallisena aineistona Mikko Pelttarin alakouluikäisille suunnattua seikkailukirjaa Näkymätön myrsky sekä Martti Linnan teosta Isän luokse ja Timo Parvelan teosta Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä, jotka ovat alakouluikäisille suunnattuja proosateoksia. Toiseksi tarkastelen sitä, miten ihmisen ja muunlajisen eläimen suhdetta esitetään lastenkirjoissa, ja millaista lukutaitoa nämä teokset voivat herätellä. Tässä yhteydessä aineistonani ovat Linda Bondestamin ja Johanna Lumpeen pienille lapsille suunnatut kuvakirjat Elämäni pohjalla ja Viidakon väki ja suuri muutto sekä Kirsti Ellilän proosateos Majavakevät. Artikkelini lähtökohtana on ajatus, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella on kasvatusajattelun uudistamisessa tärkeä paikka: se auttaa lukijoitaan kiinnittämään huomiota ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteisiin. Parhaimmassa tapauksessa se myös tarjoaa lapsille ja nuorille vertaistukea ilmastonmuutoksen synnyttämien huolien ja kysymysten keskellä.
