Johanna Holmströmin Camera Obscura (2009) ja monimetsä
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee Johanna Holmströmin Camera Obscura -teoksen (2009) kolmen kertomuksen, "Blåsippsbackenin", "Vargens årin" ja "Dockmakarens barnin", metsäkuvauksia. Keskeinen käsite on monimetsä, joka kiinnittyy tilallisen käänteen jälkeiseen tutkimukseen, uusmaterialismiin ja affektitutkimukseen. Prosessifilosofien Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin näkemys rihmastosta toimii artikkelissa sekä metodologisena että ontologisena kiinnikkeenä.
Holmströmin teoksessa metsä kuvautuu moninaisena moneutena. Toisin kuin useissa konventionaalisissa metsäkuvauksissa Holmströmin kuvaamat metsät eivät ole rauhan, turvallisuuden ja kauneuden paikkoja vaan väkivallan ja kansalaisaktivismin tiloja. Holmströmin teos haastaa perinteisiä tapoja esittää (representoida) metsää kuin väittäen, ettei nykyaikana ole mahdollista kuvata metsää mietiskelyn ja itsetutkinnan paikkana.