Iida Rauman romaani Hävitys. Tapauskertomus todistuksena lapsiin kohdistuvasta sorrosta
Abstract
Artikkeli tarkastelee Iida Rauman romaania Hävitys. Tapauskertomus (2022) todistuskirjallisuutena kouluväkivallasta ja lapsiin kohdistuvasta sorrosta sekä niiden aiheuttamasta traumasta. Sortoa lähestytään artikkelissa intersektionaalisesta näkökulmasta. Hävitys kuvaa kouluväkivallan tuottamaa traumaa vahvasti affektiivisella ja ruumiillisella tavalla. Romaani pohjaa osin Rauman omiin kokemuksiin kouluväkivallasta ja on nimensä mukaisesti tapauskertomus, mutta helposti luettavissa poliittisesti kantaaottavaksi ja yleisiä käsityksiä rikkovaksi puheenvuoroksi lasten oikeuksien puolesta. Sekä Hävityksen kerronta, rakenne että sisältö ohjaavat lukemaan teosta todistuksena (testimony). Teoksen kerronnassa viitataan sen olevan päähenkilönsä kertomus itselleen tapahtumista asioista, ja vaikutelmaa vahvistavat sen lopusta löytyvät, kuvattuihin tapahtumiin liittyvät valokuvat. Sisällöllisesti Hävitys kiinnittyy todistuskirjallisuuden perintöön kuvaamalla jotakin niin käsittämätöntä ja yleisten mielikuvien vastaista, että siitä kertomaan vaaditaan yksilö, joka näki kaiken omin silmin: teoksen mukaan koululaitos ylläpitää aikuisten ylivaltaa tukevia rakenteita, jotka johtavat lapsiin kohdistuvaan henkiseen ja ajoittain myös fyysiseen väkivaltaan. Päähenkilön lapsuudessaan kokema vuosia jatkunut pelko, yksinäisyys ja niiden aiheuttama itseinho rakentuvat upottavaksi traumaksi, jonka kylmänkosteaan silmäkkeeseen aikuistunut päähenkilö ja lukija putoavat yhdessä. Hävitys tuo näkyviin ”koulukiusaaminen” minuutta repivät vaikutukset, jatkuvan väkivallan traumatisoivuuden ja lapsiin kohdistuvan arkisen sorron vahingollisuuden. Hävitys antaa äänen lapsille ja nuorille, joilla on kriittisiä ajatuksia, poliittisia mielipiteitä ja huoli koko maapallon tulevaisuudessa – mutta joista puhutaan yhteiskunnassa lähinnä mykkänä ryhmänä, jonka edelleen kannattaisi kuulumisen sijaan vain näkyä, jos sitäkään.
