Muisteleminen, identiteetti ja aika Per Pettersonin romaanissa Kirottu ajan katoava virta
Abstract
Artikkelissa tarkastellaan identiteetin ja ajan suhdetta norjalaisen nykykirjailijan Per Pettersonin romaanissa Jeg forbanner tidens elv (Kirottu ajan katoava virta, 2008). Analyysissa sovelletaan Paul Ricoeurin ajatuksia kerronnallisesta identiteetistä ja Aleida Assmanin käsitettä Erinnerung, ja siinä keskitytään päähenkilön muistojen ja menneisyyden merkitykseen persoonallisen identiteetin muodostamisessa. Romaani kertoo Arvid Jansenista, aviomiehestä, isästä ja pojasta, jolla on meneillään kriisivaihe elämässä; hän on eroamassa, ja hänen äitinsä on menehtymässä syöpään. Kerronta etenee dialogisesti Arvidin tapahtumahetken tilanteen ja menneisyyden muisteluiden varassa. Hän käy läpi lapsuuden ja nuoruuden aikaisia muistojaan ja tapahtumia varhaisessa aikuisuudessaan.
Analyysi osoittaa, että oman elämäntarinan kertominen ja muisteleminen auttaa päähenkilöä kohtaamaan persoonallisen identiteettinsä ongelmakohtia. Arvid toivoo voivansa paeta nykyisen elämänsä ongelmia ja kirjaimellisesti kiroaa ajan dynaamisen ja muutosta tuovan vaikutuksen. Hän haluaisi asioiden pysyvän ennallaan. Viime kädessä päähenkilön käsitys ajasta tuo mieleen Fredric Jamesonin ajatuksen postmodernista ajallisuudesta, joka koostuu jatkumattomista, fragmentoiduista hetkistä ja joka hylkii menneisyyden ja tulevaisuuden ymmärtämistä koherenttina kokemuksena. Arvidin mielestä menneisyys ja tulevaisuus ovat ongelmallisia ja hän toivoo jäävänsä ikuiseen nyt-hetkeen.
