Laulava kallio

Lammasjärven kalliomaalausten laulumaisema ja sen spektrianalyysi

Kirjoittajat

  • Ulla Valovesi Turun yliopisto
  • Riitta Rainio Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.113573

Avainsanat:

kalliomaalaukset, laulumaisema, äänimaisema, arkeoakustiikka, toisen tietoisuuden tilat, ruumillinen kokemus, moniaistinen kokemus, relationaalinen epistemologia, relationaalinen ontologia, paikasta lähtevä tiedonmuodostus

Abstrakti

Olemme tutkineet kaikua yli 100 kalliomaalauksella, ja poikkeuksellisen hyvä kaiku vaikuttaa olevan paikoille luonteenomaista. Varsinkin laulun kaikuminen maalauskallioilla eli näille paikoille ominainen laulumaisema erottaa usein maalauskallioita ympäristön muista kallioista. Tässä artikkelissa tarkastelemme Raaseporissa sijaitsevan Lammasjärven kalliomaalausten laulumaisemaa aistihavaintoihin perustuvana kokemuksena laulamalla yhdessä maalauskallion kaiun kanssa, vertaamalla maalauskallioita niitä monin tavoin muistuttaviin saamelaisiin seitoihin sekä äänittämällä, mittaamalla ja tuottamalla spektrianalyysikuvaajia.

 

Ruumiillisena kokemuksena maalauskallio hahmottuu kanssalaulajana, joka nousee esiin kallion halkeamien muodostavista suurista ihmismäisistä kasvoista. Kallion pinta on poikkeuksellisen rikas, ja siitä voi hahmottaa myös mm. karhun tassut ja karhujen päitä. Laulaminen yhdessä maalauskallion kaiun kanssa vaikuttaa laulajan tietoisuuden tilaan sekä tapaan hahmottaa kallioita.

 

Useissa historiallisissa lähteissä kaiku mainitaan tärkeänä piirteenä seitoja valittaessa. Joikaaminen on ollut keskeinen tekijä seidoilla pidetyissä seremonioissa, ja ilman omaa joikua saamelainen noita ei voinut langeta loveen. Lammasjärven maalauskallion poikkeuksellinen laulumaisema viittaa kuuloaistin ja äänen käyttöön myös kalliomaalauksilla sekä kaikumisen aiheuttamaan tavallista voimakkaampaan sonic driving -vaikutukseen, joka edesauttaa toisen tietoisuuden tilaan siirtymistä.

 

Tulokulmalaskenta vahvistaa, että kaiku vastaa suoraan maalauskalliosta. Äänisignaalin analyysityökaluilla tuotetut spektrianalyysikuvaajat näyttävät miten kallio vastaa lauluun ääntä heijastamalla ja toistaa jokaisen äänen tarkasti - kallio kirjaimellisesti laulaa samaa laulua laulajan kanssa. Spektrianalyysikuvaajat tarjoavat korvin havaittavalle äänisignaalille vaihtoehtoisen, visuaalisen representaation ja tuovat signaalista esiin uutta, mitattavaa ja vertailtavaa tietoa.

 

Kalliomaalauspaikat ovat olleet moniaistisesti koettavia paikkoja, jotka tarjoavat poikkeuksellisen hyvän mahdollisuuden yhteyden kokemiseen ja kommunikaatioon ihmisen sekä luonnon muiden kanssalaulajien ja kanssaeläjien välillä. Seitojen tapaan ne sijoittuvat osaksi vuorovaikutteista, relationaalista epistemologiaa ja ontologiaa sekä paikasta lähtevää, moniaistista tiedonmuodostusta

Tiedostolataukset

Julkaistu

2022-06-23

Viittaaminen

Valovesi, U., & Rainio, R. (2022). Laulava kallio: Lammasjärven kalliomaalausten laulumaisema ja sen spektrianalyysi. Elore, 29(1), 82–113. https://doi.org/10.30666/elore.113573