Eläviä vainajia, muodonmuutoksia ja muita outoja tapauksia. Kansanperinne taipuu fantasiaksi

Monet kirjoissa, elokuvissa ja muissa vastaavissa tuotteissa esiintyvät fantasiamotiivit ovat alun perin lähtöisin kansanperinteestä. Esimerkiksi fantasiaolennoista vain harvat ovat lähtöisin muualta kuin kansanperinteestä. Tarkastelen artikkelissani tätä prosessia. Esittelen aluksi kolme esimerkkiä, joissa kansanperinteestä lähtöisin olevaa ainesta esiintyy fantasiakirjallisuudessa. Mikrotasolla tarkastelen SKS:n arkistostakin löydettävissä olevan uskomustarina-aineksen esiintymistä yhdessä kotimaisessa nuortenkirjassa (Ritva Toivolan Anni unennäkijä, 2011). Kirjailija on käyttänyt useita uskomustarinamotiiveja ja sijoittanut kertomukseen myös kokonaisen uskomustarinan vainajien joulukirkosta. Makrotasolla viittaussuhde ei tavallisesti ole näin yksinkertainen, ja usein viittauksessa voidaan nähdä useita samanaikaisia lähteitä. Esimerkkinä käsittelen kotimaista klassikkoteosta, Aino Kallaksen Sudenmorsianta (1928) ja sen rinnalla seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin julkaistua Tuula Rotkon teosta Susi ja surupukuinen nainen (1998). Megatasolla kansanperinnelähtöinen fantasia-aihelma on levinnyt laajalti ja on yleisesti tunnettu fantasiaharrastajapiirien ulkopuolellakin. Kolmantena esimerkkinä käsiteltävä vampyyri on juuri tällainen: sen tausta on paikallisissa uskomuksissa, joista se on laajentunut globaaliksi fantasia-aihelmaksi ja etääntynyt samalla varsin kauas alkuperäisistä kansanuskomuksista. Lopuksi kuvailen kaavion muodossa prosessia, jossa kansanperinneainekset muotoutuvat osaksi yhteisesti jaettua fantasiavarantoa.

Kirjoittajat

• Merja Leppälahti

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79019

Abstrakti

Many fantasy motifs in books and movies have their roots in folklore. In the article, the author deals with the process of how folklore transforms into shared fantasy. Firstly, micro-, macro- and mega-level examples are given. These three examples are followed by a description of the process where folklore transforms fantasy elements. On the micro-level example, recognisable folklore elements can be found in one fantasy book, Ritva Toivola’s Anni unennäkijä (2011). As an example of macro-level, Aino Kallas’s Sudenmorsian (1928) and Tuula Rotko’s Susi ja surupukuinen nainen (1998) are discussed, in which the sources are more complicated. The third example, the vampire, is a mega-level phenomenon, which is known globally and diverges far away from its original folklore roots. In conclusion, the author illustrates the fantasy process from folklore to shared fantasy with the help of a table.