Eläviä vainajia, muodonmuutoksia ja muita outoja tapauksia. Kansanperinne taipuu fantasiaksi

Monet kirjoissa, elokuvissa ja muissa vastaavissa tuotteissa esiintyvät fantasiamotiivit ovat alun perin lähtöisin kansanperinteestä. Esimerkiksi fantasiaolennoista vain harvat ovat lähtöisin muualta kuin kansanperinteestä. Tarkastelen artikkelissani tätä prosessia. Esittelen aluksi kolme esimerkkiä, joissa kansanperinteestä lähtöisin olevaa ainesta esiintyy fantasiakirjallisuudessa. Mikrotasolla tarkastelen SKS:n arkistostakin löydettävissä olevan uskomustarina-aineksen esiintymistä yhdessä kotimaisessa nuortenkirjassa (Ritva Toivolan Anni unennäkijä, 2011). Kirjailija on käyttänyt useita uskomustarinamotiiveja ja sijoittanut kertomukseen myös kokonaisen uskomustarinan vainajien joulukirkosta. Makrotasolla viittaussuhde ei tavallisesti ole näin yksinkertainen, ja usein viittauksessa voidaan nähdä useita samanaikaisia lähteitä. Esimerkkinä käsittelen kotimaista klassikkoteosta, Aino Kallaksen Sudenmorsianta (1928) ja sen rinnalla seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin julkaistua Tuula Rotkon teosta Susi ja surupukuinen nainen (1998). Megatasolla kansanperinnelähtöinen fantasia-aihelma on levinnyt laajalti ja on yleisesti tunnettu fantasiaharrastajapiirien ulkopuolellakin. Kolmantena esimerkkinä käsiteltävä vampyyri on juuri tällainen: sen tausta on paikallisissa uskomuksissa, joista se on laajentunut globaaliksi fantasia-aihelmaksi ja etääntynyt samalla varsin kauas alkuperäisistä kansanuskomuksista. Lopuksi kuvailen kaavion muodossa prosessia, jossa kansanperinneainekset muotoutuvat osaksi yhteisesti jaettua fantasiavarantoa.

Författare

• Merja Leppälahti

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79019

Abstract

Många av de fantasymotiv som förekommer i böcker, filmer och andra verk har sitt ursprung i folktraditionen. Det är exempelvis bara ett fåtal av varelserna i fantasy som kommer från annat håll än folktraditionen. Den här processen studerar jag i min artikel. Inledningsvis presenterar jag tre exempel där material från folktraditionen förekommer i fantasylitteraturen. På en mikronivå studerar jag hur folktromaterial som till och med finns i SKS:s arkiv framträder i den inhemska ungdomsromanen Anni unennäkijä (2011) av Ritva Toivola. Författaren har använt många motiv från folktron och också inkluderat hela berättelsen om de dödas julotta. På en makronivå är syftningen vanligtvis inte så här enkel, och ofta kan man i samma syftning se ett flertal samtidiga källor. Som ett exempel på det här behandlar jag den inhemska klassikern Sudenmorsian (1928) av Aino Kallas och Tuula Rotkos verk Susi ja surupukuinen nainen (1998) som utkom sjuttio år senare. På en meganivå har fantasymotiv som baseras på folktraditionen spridit sig mycket, och är allmänt bekanta också av andra än fantasyfans. Mitt tredje exempel – vampyren – behandlar just detta: dess bakgrund är lokal folktro, som har spridit sig och blivit till ett globalt fantasymotiv. Samtidigt har det förändrats och därmed distanserat sig från den ursprungliga folkliga föreställningen. Till sist beskriver jag något som jag kallar för fantasyprocessen i en modell som åskådliggör hur folktromotiv förändras och blir en del av det gemensamma fantasymotivförrådet.