Itseksi puiden kanssa

Identiteettiä jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä

Kirjoittajat

• Karoliina Lummaa Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0001-7252-9147
• Kaisa K. Vainio Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0009-0003-8923-1920
• Aino Korrensalo Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-0320-8689
• Tuomo Takala Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-2234-0615
• Eeva-Stiina Tuittila https://orcid.org/0000-0001-8861-3167

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.126754

Avainsanat:

luontosuhde, identiteetti, lyriikka, puut (kasvit), suomalaisuus, ympäristöantropologia, ekokritiikki, kertomukset

Abstrakti

Puu- ja metsäaiheisen taiteen, monitieteisen tutkimuksen ja julkisen keskustelun runsastuminen ilmentää ihmisten kasvavaa kiinnostusta luontoon, metsiin ja ei-inhimilliseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme puiden ja puusuhteiden merkityksiä minuuden ja oman elämän jäsentäjinä kahdessa erilaisessa aineistossa, suomalaisessa 2019–2021 aikana julkaistussa puuaiheisessa nykyrunoudessa ja vuosina 2019–2020 toteutetun lempipuuaiheisen verkkokyselyn vastauksissa. Molemmat tekstilajit liittyvät vahvasti itseilmaisuun ja omien tuntemusten ja kokemusten sanoittamiseen. Keskitymme puihin ja puusuhteisiin minuuden, identiteetin ja ihmiselämän jäsentämisen näkökulmista, koska nämä merkitykset nousevat keskeisiksi molemmissa aineistoissa. Runo- ja kyselyaineistossamme minuutta ja identiteettiä jäsennetään suhteessa tiettyyn puuhun ensinnäkin siihen liittyvien, usein perheeseen tai sukuun liittyvien muistojen ja kokemusten perusteella. Toiseksi puut voivat olla myös merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman kannalta, ja keskeiseksi huoleksi nousee puun menettäminen.

Tutkimusmenetelminä artikkelissa hyödynnetään teemoittelevaa analyysia ja ekokriittistä lähilukua. Puusuhteiden, minuuden ja identiteetin kytkösten käsitteellistämisessä tukeudumme humanistisen ympäristötutkimuksen, erityisesti monilajisten suhteiden tutkimuksen sekä posthumanistisen filosofian tarjoamiin näkökulmiin. Aineistojen analyysissa nostamme esiin myös suomalaisten puusuhteiden kulttuuri- ja kirjallisuushistoriallisia taustoja. Artikkelissa osoitamme, että puut antavat välineitä jäsentää ja sanoittaa ihmiselämän perustavimpia vaiheita ja kokemuksia sekä ihmisen omaksumia arvoja ja identiteettiä. Runoissa ja kyselyvastauksissa näkyy, kuinka ihminen inhimillistää puuta ja samalla puullistaa omaa ihmisyyttään.