Suhde vainajaan inkeriläisissä kuolinitkuissa
DOI:
https://doi.org/10.30666/elore.78499Abstrakti
Dirges have been meaningful to lamenters for several reasons. Culture-bound, religious explanations have functioned as a conscious motivation for performing dirges and have constituted a part of the local belief system. On an unconscious, psychic level dirges respond to the reactions of the intra-psychic mourning process: denial of loss, anger towards the deceased, and self-reproach. Ingrian lamenters make concrete and impossible requests (rise up, answer me, come and feed your children!) of the deceased - requests which would be improper in any other context than ritual (e.g. in belief legends). As traditional but variable verses, these requests function cathartically as a legitimate way of expressing emotions and unloading anxiety. Whereas Western psychoanalysis has emphasized completing the mourning process by a total decathexis from the deceased, lament culture en- courages keeping up ties with the significant dead. The ritual frame enables a close and confiding communication without fear.Tiedostolataukset
Julkaistu
Viittaaminen
Numero
Osasto
Lisenssi
Lehti noudattaa ns. timanttista avoimen julkaisemisen mallia: lehti ei peri maksuja kirjoittajilta ja julkaistut tekstit ovat välittömästi avoimesti saatavana tiedelehtien Journal.fi-palvelussa. Toimittamalla artikkelin Eloreen julkaistavaksi kirjoittaja suostuu syyskuusta 2024 alkaen siihen, että teos julkaistaan CC BY 4.0 –lisenssillä.Lisenssin mukaan muut saavat kopioida, välittää, levittää ja esittää tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita teoksesta vain, jos he mainitsevat lisenssin, alkuperäisen julkaisun (linkki tai viite) ja kirjoittajan alkuperäisenä tekijänä. Kaikki tehdyt muokkaukset on ilmoitettava.
Tekstien tekijänoikeus säilyy kirjoittajilla ja julkaistun version rinnakkaistallennus on sallittua. Tämä koskee myös ennen syyskuuta 2024 julkaisuja tekstejä. Rinnakkaistallenteessa tulee näkyä Eloren julkaisutiedot.
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal.