Turvapaikanhakijoiden arjen materiaalinen niukkuus sekä kännykän luoma tuttuus ja turva välitilassa

Kirjoittajat

• Tiina Sotkasiira Itä-Suomen yliopisto
• Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.109260

Abstrakti

Turvapaikanhakijoiden arki Suomessa ja Pohjois-Karjalan maaseudulla on monella tavalla välitilaista. Välitila ja välitilassa eläminen näkyy myös turvapaikanhakijoiden suhteessa esineisiin, jota määrittää materiaalinen niukkuus ja esineiden vähäisyys. Artikkelissa tarkastellaan turvapaikanhakijoiden arjen konkreettisinta ja tärkeintä rajoja ylittävää esinettä – kännykkää. Kännykkä on turvapaikanhakijoiden arjen työkalu, joka kiinnittää heitä sekä nykyiseen suomalaiseen yhteiskuntaan että entiseen kotimaahan, tai muualla maailmassa asuviin perheen ja suvun jäseniin. Muuttomatkan yllätyksellisyyden, pituuden ja siihen liittyvien monien hankaluuksien vuoksi on ymmärrettävää, että turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneilla kulkee vain harvoin mukanaan esineitä, jotka ovat muistoja entisestä kotimaasta. Muistot on usein tallennettu kännyköihin. Artikkelissamme tarkastelemme, millaisia merkityksiä kännykkä saa tilanteessa, jossa turvapaikanhakijat asettuvat elämään Suomessa samalla, kun he pitävät yhteyttä eri puolilla maailmaa asuviin sukulaisiin ja ystäviinsä.   Artikkeli pohjautuu etnografiseen havainnointi- ja haastatteluaineistoon kahdessa vastaanottokeskuksessa Pohjois-Karjalassa. Lähestymistapa on etnografinen ja aineiston analyysi perustuu tulkitsevaan fenomenologiseen analyysiin. Siinä tutkimukseen osallistujien kokemuksista ja tutkijoiden havainnoista rakennetaan tulkintoja ja ymmärrystä siitä, miten turvapaikanhakijat kokevat arkisten esineiden kautta rakentuvan materiaalisen ja kulttuurisen maailmansa asuessaan vastaanottokeskuksissa, joissa tutut arjen esineet ovat poissa ja tuttuus ja kodinomaisuus on koetettava löytää täysin uudenlaisessa ympäristössä.