Terveyspoliittinen käänne Suomen aids-linjan selittäjänä 1980-luvulla

Kirjoittajat

• Jenni Karimäki Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.115982

Avainsanat:

poliittinen historia, aids, hi-virus, tartuntatauti, terveyspolitiikka

Abstrakti

Teot tartuntatautien voittamiseksi heijastavat yhteiskunnan arvoja sekä kansalaisten ja päättäjien välisen luottamussuhteen tilaa. Reaktiot ja toimintatavat kumpuavat terveyspolitiikan traditioista, jotka kytkeytyvät kiinteästi ymmärrykseen siitä, kenen tai minkä syyksi sairastavuus tai kuolleisuus yhteiskunnassa tulkitaan. Yksilönvastuu ja yhteiskunnan yksilön toimintaan kohdistama kontrolli ovat epidemioiden ja pandemioiden taltuttamisen keskiössä. Terveyspolitiikan motiivien ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien näkökulmasta on tärkeää kysyä, kenen tehtäväksi kansan terveys on mielletty eli millainen rooli yksilölle ja yhteiskunnalle on historian eri vaiheissa annettu. Artikkeli osoittaa, että suomalainen aids-politiikka noudatti uutta 1980-luvulla vakiintunutta terveyspoliittista suuntausta, jossa pääpaino oli yksilön käyttäytymisen ja yksilönvastuun korostamisessa kollektiivisten, kontrollia ja rajoituksia painottaneiden toimien sijaan. Kovaääniset, moralistiset pelkoreaktiot tai lääkäriprofession ambitiot eivät muuttaneet terveyspolitiikan laajaan tulkintaan perustunutta viranomaislinjaa, jota poliittinen päätöksenteko tuki.

Lähdeviitteet

Minna Harjula, Terveyden jäljillä. Suomalainen terveyspolitiikka 1900-luvulla (Tampere: Tampere University Press, 2007), 9–10.

Peter Baldwin, Disease and Democracy. The Industrialized World Faces AIDS (Berkeley: University of California Press, 2005), 3, 16.

Hi-viruksesta ja sen aiheuttamasta immuunikadosta (acquired immune deficiency syndrome) eli aidsista käytetään artikkelissa yhteistä nimitystä aids. Koska artikkeli ei käsittele tautiin liittyviä lääketieteellisiä ulottuvuuksia, hi-viruksen aiheuttaman sairauden eri vaiheiden nimien erittelylle ei ole tarvetta.

Marita Sihto, ”Terveyspolitiikka, kansanterveys ja terveyden edistäminen. Käsitteitä ja kehityskulkuja,” teoksessa Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt, toim. Marita Sihto, Hannele Palosuo, Päivi Topo, Lauri Vuorenkoski ja Kimmo Leppo (Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013), 18; Samu Nyström, “Lääkärit ja terveyden politiikka,” teoksessa Vapaus, terveys, toveruus. Lääkärit Suomessa 1910–2010, toim. Samu Nyström (Helsinki: Fennomed Oy, 2010), 187.

Virginia Berridge: “AIDS, the Media and Health Policy,” teoksessa AIDS. Rights, Risk and Reason, toim. Peter Aggleton, Peter Davies ja Graham Hart (Lontoo: The Falmer Press, 1992), 15; Richard Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany,” teoksessa Aggleton ym., AIDS. Rights, Risk and Reason, 53–67.

Kari Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen kansallisessa kirjoittelussa (Rovaniemi: Lapin yliopisto, 1993), 16–19, 26–29.

Harjula, Terveyden jäljillä, 9–10, 28; Sihto, ”Terveyspolitiikka, kansanterveys ja terveyden edistäminen,” 12–13.

Sari Aalto, Medisiinarit, ammattiin kasvaminen ja hiljainen tieto. Suomalaisen lääkärikoulutuksen murroksen vuodet 1933–1969, Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XLIII (Helsinki: 2016), 202–203.

Antti Karisto, Hyvinvointi ja sairauden ongelma, Kansaneläkelaitoksen julkaisuja M:46 (Helsinki: Kansaneläkelaitos 1984), 80.

Aalto, Medisiinarit, 203; Nyström, ”Lääkärit ja terveyden politiikka,” 188.

Matti Rimpelä, ”Terveydenhoidosta terveyden edistämiseen,” teoksessa Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena, toim. Timo Ståhl ja Arja Rimpelä (Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010).

Allan Tiitta, Collegium medicum. Lääkintöhallitus 1878–1991 (Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL, 2009), 426; Kimmo Leppo, Kansanterveys on tahdon asia. Terveyspolitiikka ja -palvelut 2010-luvulle, Kalevi Sorsan säätiön julkaisuja 3/2010 (Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö rs, 2010), 23–27.

Aalto, Medisiinarit, 275–278.

Nyström, ”Lääkärit ja terveyspolitiikka,” 187.

Leppo, Kansanterveys on tahdon asia, 28; Rimpelä, ”Terveydenhoidosta terveyden edistämiseen,” 17.

Sihto, ”Terveyspolitiikka, kansanterveys ja terveyden edistäminen,” 14, 22.

Harjula, Terveyden jäljillä, 137–139; Rimpelä, ”Terveydenhoidosta terveyden edistämiseen,” 29.

Sihto, ”Terveyspolitiikka, kansanterveys ja terveyden edistäminen,” 18–21.

Politiikkaprosessin tutkimisesta ks. esim. Christopher M. Weible, Tanya Heikkila, Peter deLeon ja Paul Sabatier, “Understanding and influencing the policy process,” Policy Sciences 45 (2012): 1–21, https://doi.org/10.1007/s11077-011-9143-5.

Nyström, ”Lääkärit ja terveyspolitiikka,” 188.

Tapio Kangas, AIDS ja ns. riskiryhmät. AIDSin sosiaalisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten tarkastelu ns. riskiryhmien kannalta (pro gradu, Tampere: Tampereen yliopisto, 1989), 12–13.

Vrt. Iso-Britannian osalta Berridge, “AIDS, the Media and Health Policy,” 13–27; Saksan osalta esim. Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany,” 53–67.

Risto Kunelius, Ideologia ja uutinen. Aids Helsingin Sanomissa 1.1.1983–31.8.1987 (Pro gradu, Tampere: Tampereen yliopisto, 1988), 57; AIDS-seurantaryhmän asettaminen, 20.2.1985, kansio Hpd2, Lääkintöhallituksen V arkisto (LHVA), Kansallisarkisto (KA).

Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 93.

Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 84–106.

AIDS-selvitys, 15.7.1983, kansio Hpd1, LHVA, KA.

Kunelius, Ideologia ja uutinen, 58, 76; Kangas, AIDS ja ns. riskiryhmät, 12–13.

Lääkintöhallituksen työryhmien mietintöjä, nro 6, AIDS-työryhmän mietintö, 1985, kansio Hpd2, LHVA, KA; Jussi Nissinen/SETA: Lääkintöhallituksen nimeämälle AIDS-työryhmälle, 5.9.1984, LHVA, KA; Hanna Nikkanen ja Antti Järvi, Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen (Helsinki: Siltala, 2014), 79–80.

Kangas, AIDS ja ns. riskiryhmät, 13; Tiitta, Collegium medicum, 467.

Kunelius, Ideologia ja uutinen, 76.

Virusopin professori Pekka Halonen oli ainoa lääketieteen edustaja, joka Suomessa esitti julkisesti sairaiden eristämistä. Sit. Nikkanen ja Järvi, Karanteeni, 74–75; ”Suomessa AIDS ei ole enää vain homoseksuaalien tauti,” Helsingin Sanomat, 5.11.1985.

Kangas, AIDS ja ns. riskiryhmät, 11.

AIDS-seurantaryhmän asettaminen, 20.2.1985, kansio Hpd2, LHVA, KA; Antti Vaheri ylilääkäri Pertti Weckströmille, 5.3.1985, kansio Hpd2, LHVA, KA; Nikkanen ja Järvi, Karanteeni, 80–81.

Baldwin, Disease and Democracy, 32.

Pauli Leinikki ja Markku Löytönen, ”AIDS yhteiskunnan vallankäytön ongelmana,” teoksessa Kaikki AIDSista, toim. Pauli Leinikki ja Markku Löytönen (Helsinki: WSOY, 1993).

”AIDS on Suomenkin seuraava epidemia,” Suomen Kuvalehti, 14.4.1985; Olli Ståhlström, ”AIDS-ilmiön historiaa,” teoksessa AIDS asiallisesti, toim. Olli Ståhlström (Helsinki: Gaudeamus, 1987), 120–121.

”Suomessa AIDS ei ole enää vain homoseksuaalien tauti,” Helsingin Sanomat, 5.11.1985.

Valtiopäivät (VP) 1986 pöytäkirjat (PTK). R. Jouppila, 20.1.1987, 5035.

Jorma Hentilä, ”Tärkeintä on vastuu ihmisestä,” Suomen Kuvalehti, 26.4.1985.

John Vikström, “AIDS – arvot ja yhteisvastuu,” Sosiaalivakuutus 4/1987; Baldwin, Disease and Democracy, 28–29.

Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany”; Baldwin, Disease and Democracy, 208.

Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany,” 54.

Baldwin, Disesase and Democracy, 1–5, 256; Historian käytöstä perusteena ks. myös Virginia Berridge, “Introduction: AIDS and contemporary history,” teoksessa AIDS and contemporary history, toim. Virginia Berridge ja Philip Strong (Cambridge: Cambridge University Press, 1993), 1–3.

Sihto, ”Terveyspolitiikka, kansanterveys ja terveyden edistäminen,” 22–24.

VP 1985 PTK, E. Kuuskoski-Vikatmaa, 25.9.1985, 2856.

Baldwin, Disease and Democracy, 258.

Harjula, Terveyden jäljillä, 137–138; Baldwin, Disease and Democracy, 2.

Liite 1 ja 2, AIDS-asiantuntijaryhmän mietintö, 1984, Hpd1, LHVA, KA; Aids-seurantaryhmä, 14.1.1987, Hpd3, LHVA, KA; Nikkanen ja Järvi, Karanteeni, 81–83.

Arttu Saarinen, ”Terveyspolitiikka Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksissa vuosina 1970–2007,” Yhteiskuntapolitiikka 75, 3 (2010): 241–251.

Tarja Nikupaavo-Oksanen, Moraaliarvostelmat aids-kirjoittelussa journalismin välittäminä. Iltalehden, Suomen Sosialidemokraatin, Helsingin Sanomien ja Kotimaan aids-kirjoittelun moraaliset aspektit alkuvuodesta 1987 (pro gradu, Helsinki: Helsingin yliopisto, 1989), 81–82; VP 1987 PTK. E. Seppänen, 17.9.1987, 774.

Pentti Malaska, ”AIDS on päätöksenteon kannalta erikoinen ongelma,” Sosiaalivakuutus 4/1987.

Ilkka Vartiovaara, ”Ajatuksia AIDSista,” Sosiaalivakuutus 4/1987.

Raimo Lahti: Pakko vai vapaaehtoisuus terveydenhuollossa, 14.4.1987, Hpd2, LHVA, KA; Nikkanen ja Järvi, Karanteeni, 87–90.

VP 1986 PTK, E. Kuuskoski-Vikatmaa, 25.4.1986, 909–911.

VP 1986 PTK, M. Rajantie, 10.6.1986, 1843–1844, R. Jouppila, 11.6.1986, 1865–1866, H. Kemppainen, 11.6.1986, 1868–1869; Tapani Melkas ja Reijo Kärkkäinen, ”Uudistunut tartuntatautilainsäädäntö,” Sosiaalinen aikakauskirja 4/1988, 24–27.

Tapani Purola, ”Terveyspolitiikan AIDS-testi,” Sosiaalivakuutus 4/1987.

Lääkintöhallitus tiedottaa, 19.8.1986, kansio Hpd1, LHVA, KA.

Baldwin, Disease and Democracy, 262–264.

Ibid, 154.

Ibid, 3, 208.

VP 1986 PTK, R. Jouppila, 24.9.1985, 2820.

VP 1984 PTK, M. Ratu, 10.1.1985, 4226; VP 1985 PTK, E. Almgren, 26.9.1985, 2865.

Minna Kumpulainen, Aids ja homoseksuaalisuus suomalaisessa sanomalehdistössä vuosina 1982–1991 (pro gradu, Helsinki: Helsingin yliopisto, 1992), 31; Kunelius, Ideologia ja uutinen, 60; Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 73.

Kumpulainen, Aids ja homoseksuaalisuus, 90.

Vartiovaara, ”Ajatuksia AIDSista”.

Berridge, ”AIDS, the Media and Health Policy,” 15; Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany”.

”Pelko on paras ase aidsia vastaan,” Helsingin Sanomat, 28.12.1986; Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 107–127.

Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 129–136.

VP 1986 PTK. O. Wasz-Höckert, 20.1.1987, 5031–5032, R. Jouppila, 5035, A. Ajo, 5048, E. Almgren, 5050; ”Aids ei kiinnosta kansanedustajia,” Helsingin Sanomat, 6.2.1987.

Pasi Saukkonen, ”Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen kulttuuri,” teoksessa Suomalaisen politiikan murroksia ja muutoksia, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 1, toim. Kari Paakkunainen (Helsinki: Helsingin yliopisto 2012), 35.

Tiitta, Collegium medicum, 478–479. Lääkintöhallitus lakkautettiin vuonna 1991 osana laajempaa keskusvirastojen lakkautusohjelmaa.

VP 1986 PTK R. Jouppila, 5035, 20.1.1987.

Kari Cantell: Epidemian seuraukset Suomessa, 14.4.1987, Hpd2, LHVA, KA.

Matti Ruokola: avauspuheenvuoro, 14.4.1987, Hpd2, LHVA, KA.

Keskustelu ”viruksen, valistuksen ja pelon epidemiasta”: ”Valistus vai pakko aidsin torjuntaan,” 15.4.1987, Helsingin Sanomat.

Aids-seurantaryhmä, 14.1.1987, Hpd3, LHVA, KA.

Nikkanen ja Järvi, Karanteeni, 84–85.

Aids-kansalaisvaltuuskunnan asettaminen, 1.7.1987, Hpd2, LHVA, KA; Kunelius, Ideologia ja uutinen, 63; Jorma Huuhtanen, 18. ja 21.12.2007, ja Sinikka Mönkäre 7.3., 13.4. ja 20.4.2011 Eduskunnan muistitietoarkisto, Eduskunnan kirjasto.

Saukkonen, ”Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen kulttuuri”.

Purola, ”Terveyspolitiikan AIDS-testi.”

Purola, ”Terveyspolitiikan AIDS-testi.”

Kangas, AIDS ja ns. riskiryhmät, 28.

Kaarlo Tuori, Oikeus, valta ja demokratia (Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1990), 142–145.

Virginia Berridge, “Historical and policy approaches,” teoksessa Evaluating health promotion. Practices and methods, 3rd ed., toim. Margaret Thorogood ja Yolande Coombes (Oxford: Oxford University Press, 2010), 18–19.

Confronting Aids 1986. Directions for Public Health, Health Care, and Research (Washington: National Academy Press, 1986); WHO Global Program on Aids 1988. Progress Report Number 4 (Geneve: WHO, 1988).

Huotari, Aids-kysymyksen muotoutuminen, 99.

Berridge, “AIDS, the Media and Health Policy,” 14.

Baldwin, Disease and Democracy, 36–39, 227–228, 241.

Baldwin, Disease and Democracy, 282–284.

Hyvinvoinnin turvaaminen pandemia-aikoina: kohti syndemioiden yhteistyöhön perustuvaa hallintaa

(WELGO). Tilannekuvaraportti 2021, https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2021-hankkeet/tilannekuvaraportti-welgo-2021.pdf.

Harjula, Terveyden jäljillä, 140; Freeman, “The Politics of AIDS in Britain and Germany,” 57, 64; Baldwin, Disease and Democracy, 244–245.

Nikkanen ja Järvi, Karanteeni; Hanna Nikkanen, ”Yksinäisten virus – kolme vuosikymmentä Suomen hiv-historiaa,” teoksessa Tietoa, tukea & tunnetta. Hiv-tukikeskus 30 vuotta, toim. Jukka Keronen ja Vilma Pietilä (Helsinki: Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus, 2016), 16–21.