Viranomaiset ja ulkomaalaisten näkeminen turvallisuuskysymyksenä Suomessa 1800-luvulta 2000-luvulle

Kirjoittajat

• Matti Välimäki

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.136513

Avainsanat:

Ulkomaalaiset, maahanmuutto, turvallisuus, viranomaiset, turvallistaminen

Abstrakti

Ulkomaalaisia on käsitelty Suomessa turvallisuuskysymyksenä usean vuosisadan ajan. Tässä katsausartikkelissa tarkastellaan, millä eri tavoilla suomalaiset viranomaiset ovat nähneet ulkomaalaiset uhkana 1800-luvulta 2000-luvulle ulottuvana aikana ja minkälaiseen viranomaistoimintaan tämä on johtanut. Päähuomio keskittyy turvallisuuspoliisin, eli Etsivän keskuspoliisin (1919–1937), Valtiollisen poliisin (1938–1948) ja Suojelupoliisin (1949–) toimintaan, ulkomaalaisvalvonnan kehitykseen ja kolmeen turvallistamisen, eli ulkomaalaisiin liitettyjen uhkakuvien toistuvaan aihealueeseen: poliittisiin uhkakuviin, tautien leviämisen uhkakuviin ja rikollisuuden uhkakuviin. Katsausartikkelissa hyödynnetään pääasiassa aiempaa tutkimusta ja jonkin verran turvallisuuspoliisin tuottamaa alkuperäisaineistoa. Viranomaiset ovat nostaneet uhkakuvia esille erityisesti Suomen sisäisten ja lähialueiden kon-fliktien ja sotien yhteydessä, mutta myös rauhan aikana. Uhkakuvat ovat kohdistuneet Suomen itsenäistymisestä lähtien etenkin venäläisiin ja neuvostoliittolaisiin sekä 1970-luvulta lähtien islaminuskoisiin ihmisiin. Ulkomaalaisten käsittely uhkakuvien kautta tuottaa institutionaalista epäluuloa, joka kanavoituu yleisiin puhe- ja ajattelutapoihin ja tätä kautta politiikkaan, lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaan. Uhkakuvien korostamisella on oikeutettu pakkokeinojen käyttöä sekä ulkomaalaisten eriarvoista kohtelua suhteessa Suomen kansalaisiin. Se on myös edistänyt ihmisten jakoa kahteen eriarvoiseen ryhmään – luotettaviin suomalaisiin ja epäluotettaviin ulkomaalaisiin.

Foreigners have been treated as a security issue in Finland for several centuries. This review article examines the different ways in which the Finnish authorities have seen foreigners as a threat during the period from the 19th century to the 21st century, and what kind of official action this has led to. The main focus is on the activities of the national security police organisations, i.e., Etsivä keskuspoliisi (1919–1937), Valtiollinen poliisi (1938–1948), and Suojelupoliisi (1949–), the development of foreigner surveillance and three themes of securitisation, i.e., the recurring threat images associated with foreigners: political threat images, disease transmission threat images, and crime threat images. The review article draws mainly on previous research and on some primary material produced by the security police. Threats have been highlighted by the authorities, particularly in the context of conflicts and wars within Finland and in the neighbouring regions, but also in peacetime. Since Finland's independence, these threat images have been focusing in particular at Russians and Soviets and, since the 1970s, at people of Islamic faith. Depicting foreigners’ presence through threat images generates institutional suspicion, which is channelled into wide-spread ways of speaking and thinking and, through this, into politics, legislation, and official action. The emphasis on threatening images has justified the use of coercive measures and the unequal treatment of foreigners in relation to Finnish citizens. It has also contributed to dividing people into two unequal groups, i.e., trustworthy Finns and untrustworthy foreigners.