Radikaali porvarillinen vasemmisto – Nuorsuomalaisen Puolueen vasemmistoliberaali jakobiiniklubi ja sen vaikutus

Kirjoittajat

• Juha Kolumäki Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.142710

Avainsanat:

Liberalismi, Sosiaaliliberalismi, Radikalismi, Nuorsuomalainen Puolue, Kansallinen Edistyspuolue, Porvarillinen vasemmisto, 1910-luku

Abstrakti

1900-luvun alussa porvarillisen poliittisen kentän laitimmaista vasemmistoa edustivat usein voimakkaita yhteiskunnallisia uudistuksia ajaneet radikaalit sosiaaliliberaalit. Myös Suomessa, Nuorsuomalaiseen Puolueeseen kehittyi sen viimeisinä vuosina tällainen ryhmittymä. Jakobiiniklubiksi itsensä nimennyt ryhmä pyrki tekemään vähintään yhtä selvän rajan oikealle konservatiivisiin porvareihin kuin vasemmalle sosialisteihin. Kuvaavaa ryhmän radikaalisuudelle on, että se mielsi tavallaan konservatiiveiksi jopa nuorsuomalaisten perinteisen vasemmistosiiven ”varpuset”. Ryhmän keskeisimpiin jäseniin kuuluivat Rudolf Holsti, Heikki Ritavuori ja K. N. Rauhala. Ryhmän varsinainen toiminta kesti vain syksyn 1917 ajan, mutta sen yhteen keräämät henkilöt jatkoivat radikaalia toimintaa vuoden 1918 myllerryksissä, jolloin he ajautuivat ensin tasavaltalaisen propagandan johtoon ja edelleen Kansalliseen Edistyspuolueen ytimeen.

In the early 20^th Century, the most left-wing representatives of the bourgeois political field were the radical social liberals, who often advocated for strong societal reforms. In Finland, also, such a group was formed within the Young Finns party during the party’s last years. The group named themselves the Jacobin Club, and they tried to strongly differentiate themselves both from the conservative bourgeois in the right and from the socialist in the left. Emblematic of the radicalism of the group is that they regarded even the Sparrows – the traditionally leftist wing of the Young Finns – as kind of a conservative group. The central figures of Jacobines were Rudolf Holsti, Heikki Ritavuori and K. N. Rauhala. In reality, the group was active only for the Fall of 1917, but the people it gathered together continued their radical policies during the 1918 upheaval. They first drifted into leading the propaganda for republicanism and from there to the heart of the National Progressive Party.