Filmiriita rajakaupungissa: Viipurin tapaus

Kirjoittajat

• Noora Kallioniemi Turun yliopisto
• Aymeric Pantet

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.145577

Avainsanat:

filmiriita, elokuvateatterit, uusi sotahistoria, jatkosota, Cinemas, New Cinema History, New Military History, Continuation War

Abstrakti

Pienen maan elokuvakulttuuri on aina tiiviissä vuorovaikutuksessa laajempaan kansainväliseen kontekstiin, ja tämä pätee myös Suomeen. Toisen maailmansodan aikana elokuvatuotantoyhtiöiden oli välttämätöntä ylläpitää hyviä suhteita natsi-Saksaan, sillä se oli Euroopan suurin raakafilmin tuottajamaa. Kun Saksa hallinnoi miehityksen kautta suurta osaa elokuvan tuonnista ja viennistä, se käytännössä määritteli muiden maiden pääsyn eurooppalaisen elokuvan pariin. Suomessa tämä pyrkimys kulttuuriseen hegemoniaan tuli esiin filmiriidassa vuodesta 1942 eteenpäin. Tarkastelemme Viipurin esitystoiminnan kautta, onnistuivatko saksalaismieliset elokuva-alan toimijat estämään yhdysvaltalaisen elokuvan esittämisen Suomessa. Tutkimme myös, näkyikö pyrkimys yhdysvaltalaiselokuvan kieltämiseen viipurilaisten elokuvankatsojien arkielämässä ja millainen rooli saksalaiselokuvalla oli ohjelmistossa. Analysoimme sanomalehtiaineistoista koottuja datasettejä popstat-menetelmällä ja yhdistämme näin saadun tiedon elokuvan sisältöjen analyysiin. Kokonaisvaltaisella ymmärryksellä elokuvasta tuotannon, levittämisen, esittämisen ja katsomisen kokonaisuutena, tutkimuksemme hyödyntää uuden elokuvahistorian (new cinema history) teorioita ja kiinnittyy uuden sotahistorian perinteeseen, jossa sotaa tarkastellaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena prosessina.       

The film culture of a small country is always in close interaction with the wider international context, and this is also true for Finland. During the Second World War, film production companies needed to maintain good relations with Nazi Germany, which was Europe’s largest producer of raw film. By controlling a large part of European film imports and exports through the occupation, Germany effectively determined access to European cinema for these countries. In Finland, this quest for cultural hegemony was manifested in the film dispute from 1942 onwards. Here we study, through film exhibition in Vyborg, whether the pro-German film industry succeeded in preventing the screening of American cinema in Finland. We will also examine whether the attempt to ban American films was reflected in the everyday lives of filmgoers in Viipuri and what role German films played in the programming. We analyse datasets collected from newspapers using the popstat method to link the data to the inner world of cinema. With a holistic understanding of film as a whole of production, distribution, exhibition and viewing, our research draws on the theories of new cinema history and is anchored in the tradition of new military history, which focuses on war as a social and cultural process.