Hautausmaat ylirajaisuuden tiloina
Avainsanat:
kuolema, hautausmaat, kuljeskeleva etnografia, ylirajaisuus, väärä katseAbstrakti
Tapamme käsitellä kuolleita kertoo yhteiskunnan tilasta ja muutoksista. Käsittelemme artikkelissamme transnationalismia kuolematutkimuksen kautta suomalais-venäläisessä kuoleman kontekstissa. Selvitämme, millaisen ylirajaisen kuolemanmaiseman Suomessa pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa sekä Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitsevat hautausmaat muodostavat. Metodologisina valintoina ovat kuljeskelevan etnografian, transnationaalin subjektin ja ”väärän katsojan” käsitteet. Näillä tavoitetaan ylirajaista arkea elävän ihmisen tapaa katsoa, kokea ja ymmärtää hautausmaita. Hautausmaat nähdään erityisinä julkisen ja yksityisen tilan affektiivisina yhdistelminä, jotka toimivat kansallisessa kontekstissa, mutta samalla ovat tekemisissä universaalin ilmiön, kaikkia yhdistävän kuoleman kanssa. Hautausmaiden julkista tilaa voidaan käyttää ihmisten yksilöittämiseksi, kansallistamiseksi ja erottamiseksi toisistaan, mutta yksityisen surun ja elämän katoavaisuuden läsnäolo voi myös yhdistää ihmisiä eritasoisten kansallisten rajojen yli.
The way we handle the deceased reflects the state of society and its changes. In this article, we examine transnationalism through the study of death in the Finnish-Russian context. We investigate what kind of a transnational deathlandscape is produced by cemeteries in the Finnish capital region, the province of North Karelia, and the Republic of Karelia in Russia. Methodologically, we apply the concepts of transnational subject and the “wrong gaze”, as well as ethnographic drifting/derivé. This helps us to see the ways that a person watches, experiences and understands cemeteries from the perspective of transnational everyday life. Cemeteries are seen as particular and affective combinations of public and private spaces. While functioning in national contexts, they simultaneously deal with the universally common phenomenon of death. The public space of cemeteries can be used for the individualisation or nationalisation of people, or for their separation from one another, but people across the various national borders are also united in the presence of evanescent life and private grief.
