Hyökkäyssodan kannatus Venäjällä
War surveys as data source after the February 2022
Nyckelord:
kyselytutkimus, Venäjä, sota, data-analyysi, autoritarismi, poliittinen tukiAbstract
Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022 sekä tiedotusvälineissä että asiantuntijapiireissä on pohdittu Venäjän kansan hyväksyntää ja tukea sodalle. Sekä valtiolliset että valtiosta riippumattomat ja oppositioon kytkeytyvät kyselytutkimukset raportoivat pian hyökkäyssodan alettua selvän enemmistön venäläisistä kannattavan sotaa. Sotakyselyt ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka luotettavina indikaattoreina niitä voidaan pitää. Kritiikin mukaan esimerkiksi venäläisten sotakyselyiden suuren vastauskadon takia niiden todistusvoima on mitätön, kun taas osa näkee niiden osoittavan selvästi enemmistön venäläisistä tukevan sotaa. Tässä artikkelissa esitetyn tutkimuksen perusteella kumpikin edeltävistä näkökulmista on liian yksinkertaistava. Tutkimuksen pääargumentti on, että rajoitteistaan huolimatta sotakyselyistä voidaan tehdä tärkeitä ja poliittisesti relevantteja havaintoja. Korkean vastauskadon (matalat vastausprosentit, korkeat keskeytysprosentit) takia on kuitenkin relevantimpaa analysoida sodan kannatukseen liittyvien muuttujien välisiä suhteita kuin käyttää sotakyselyitä sodan ”yleiskannatuksen” mittareina. Tutkimus tarkastelee erityisesti sosiodemografisten taustatekijöiden, mediakulutuksen ja taloudellisten asenteiden yhteyttä sodan kannatukseen Venäjällä. Vaikka tarkastelu rajoittuu näihin muuttujiin, voi tutkimuksen lähestymistapaa soveltaa myös muun tyyppisiin tutkimuskysymyksiin analysoitaessa sotakyselyitä vastaisuudessa.
After Russia’s full-scale invasion of Ukraine in February 2022, the media and experts have been considering the approval and support for the war among the Russian population. Governmental, state-independent and oppositional surveys reported quickly that the clear majority of Russians support the war. These war surveys have raised discussion about how reliable they can be considered as indicators of war support. For example, according to some critiques, the high non-response in these surveys suggests that their value as evidence is negligible, while some see that they clearly show how the majority of Russians support the war. The research conducted for this article presents that both of the aforementioned viewpoints are too simplistic. The main argument of this research is that, in spite of their limitations, it is possible to draw important and politically relevant insights from the Russian war surveys. However, because of the high non-response rates (low response and completion rates), it is more relevant to analyse the relationships between the variables affecting the war support, than to use these surveys as indicators of “overall support” for the war. This article examines in particular how sociodemographic background factors, media consumption and economic attitudes relate to war support in Russia. Although the examination is limited to these variables, the approach of the research can be applied to other kinds of research questions in analysing war surveys in future.
