Liikkeitä julkisessa kulkuvälineessä
Raitiovaunu hiljaisuuden, koskettamisen ja teknologiatartuntojen paikkana
Avainsanat:
julkinen liikenne, kosketuksen politiikka, kulttuurinen tutkimus, raitiovaunu, teknologiatartunta, äänimaisemaAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan teoriakirjallisuuden ja suppean kenttätyöaineiston pohjalta Helsingissä liikennöivän matalalattiaraitiovaunun äänimaisemien ja matkustajien erilaisten kosketusrekisterien välisiä suhteita. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Miten raitiovaunussa on sallittua koskea ventovierasta ihmistä suhteessa raitiovaunua paikkana rakentavaan hiljaisuuteen? Miten sallittu tai ei-sallittu kosketus julkisessa liikennevälineessä kytkeytyy ihmisten yhä laajenevaan henkilökohtaisen mediateknologian kosketusrepertuaariin? Teoreettisena kehyksenä käytetään filosofi Erin Manningin kirjoituksia kosketuksen politiikasta sekä liikkeen ja ruumiillisuuden kytköksistä. Tarkastelun perusteella helsinkiläiset raitiovaunut ovat eräänlaisia pidättyneiden esitysten paikkoja, joiden erityisluonne rakentuu vaunun liikkumisen ja pysähdysten dynamiikoissa sekä erilaisissa ruumiiden politiikoissa: kosketusten ja katseiden aavistuksissa ja väistämisissä, etäisyyksien ja läheisyyksien hengittävässä aaltoilussa. Matkan ajan matkustajat ovat toisilleen samanaikaisesti sekä mykkiä esiintyjiä että äänetöntä yleisöä liikkuvassa julkisessa tilassa.
