Medioituminen: iskusana, analyyttinen työkalu vai uusi paradigma?

Kirjoittajat

  • Marko Ampuja
  • Juha Koivisto
  • Esa Väliverronen

Avainsanat:

medioituminen, medialogiikka, mediatutkimus, teoria, kritiikki, tieteenalaidentiteetti, tutkimusrahoitus

Abstrakti

Medioitumisen käsite on noussut näkyvästi esille viestinnän ja median tutkimuksessa viime vuosina. Muutamat tutkijat ovat pyrkineet jopa nostamaan sen mediatutkimuksen keskeiseksi käsitteeksi ja tulkintahorisontiksi. Käsite on kuitenkin jäänyt useista määrittely-yrityksistä huolimatta suhteellisen ambivalentiksi ja monitulkintaiseksi. Tässä artikkelissa jäsennämme tätä hajanaista kenttää erottamalla kaksi teoreettista tulkintaa medioitumisesta: vahvan ja heikon version. Vahvan tulkinnan mukaan ”medialogiikka” määrittää yhä enemmän eri yhteiskunnan instituutioiden ja ryhmien toimintaa. Heikko versio puolestaan kyseenalaistaa yhden medialogiikan olemassaolon, vaikka korostaakin samalla median kasvavaa merkitystä yhteiskunnassa. Se näkee medioitumisen yhtenä keskeisenä yhteiskunnallisena ”metaprosessina”. Arvioimme kriittisesti sekä vahvan että heikon version lähtöoletuksia ja johtopäätöksiä median roolista yhteiskunnassa. Lisäksi pohdimme medioitumisteorian merkitystä mediatutkimuksen identiteetille, mikä on keskeistä pyrittäessä ymmärtämään medioitumista koskevan keskustelun viimeaikaista suosiota.

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2014-06-19

Viittaaminen

Ampuja, M., Koivisto, J., & Väliverronen, E. (2014). Medioituminen: iskusana, analyyttinen työkalu vai uusi paradigma?. Media & Viestintä, 37(2). https://doi.org/10.23983/mv.62864