Kykenevä kansalainen ja sivistyvä ihminen

Varhaisen public journalismin sivistysluonne kehityshaasteena kansalaisjournalismille

Kirjoittajat

  • Leena Ripatti-Torniainen

Avainsanat:

demokratia, journalismi, kansalaisjournalismi, sivistys, vapaa sivistystyö

Abstrakti

Tarkastelen artikkelissa yhdysvaltalaisen public journalismin varhaisvuosien teksteihin sisältyvää kansalaisihannetta ja osoitan, että public journalismin kehitysvaiheeseen sisältyneet ihanteet ihmisen julkisuussuhteesta, ihmistenvälisyydestä ja julkisen kansalaistoiminnan merkityksistä muistuttavat olennaisesti eurooppalaista sivistysihannetta. Esitän, että keskeinen läheisyyttä selittävä tekijä on public journalismia linjanneiden kirjoittajien käsitys yksilölle kuuluvasta tehtävästä osallistua aikansa keskeisiä kysymyksiä koskevaan julkiseen keskusteluun. Toinen keskeinen tekijä on kirjoittajien käsitys kulttuurista, joka takaa mahdollisuuden ja juurruttaa ihmisyksilöihin halun orientoitua yksityisyydestä yhteisiä asioita kohti. Erittelen artikkelissa, miten public journalismin keskeisen innoittajan ja teoreettisen lähteen, John Deweyn, käsitys julkisesta kansalaistoiminnasta liittyy sivistystraditioon. Tutkimus perustuu public journalismin keskeisimmän kehittäjäparin, Jay Rosenin ja Davis Merrittin 1990-luvun alkupuolella kirjoittamien tekstien aatehistoriallista otetta hyödyntävään analyysiin. Artikkelin toisessa osassa tarkastelen public journalismin kontekstointia ja soveltamista 1990-luvun Suomessa, jossa yhdysvaltalaisreformin läheisyys sivistysihanteeseen jäi artikuloimatta. Esitän, että public journalismin sivistyksellisiä piirteitä kannattaa kehittää Suomessa nyt, kun kärjistynyt poliittinen retoriikka on ajankohtaistanut sivistyksellisen ihanteen toisia ihmisiä kunnioittavasta ja käsityksiä avartavasta keskustelusta.

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2011-09-01

Viittaaminen

Ripatti-Torniainen, L. (2011). Kykenevä kansalainen ja sivistyvä ihminen: Varhaisen public journalismin sivistysluonne kehityshaasteena kansalaisjournalismille. Media & viestintä, 34(3). https://doi.org/10.23983/mv.62902