Marxismin ja kulttuurintutkimuksen välissä: Ilkka Heiskanen mediatutkimuksen kahdeksankymmenluvulla
Abstrakti
Ilkka Heiskasen vuosina 1981–1991 julkaisema viiden artikkelin sarja on yksi suomalaisen mediatutkimuksen parhaita saavutuksia, joka on jäänyt vähälle huomiolle. Heiskanen esittää siinä pluralistisen ja kompleksisen metodologian ohjelman, jota hän soveltaa 1900-luvun suomalaisen joukkoviestinnän, erityisesti yleisradion kehityksen selittämiseen. Ohjelmalla on kolme puolta, joita vastaavat selityksen kolme kohdetta: joukkoviestinnän makrotaso, (yleisradio suhteessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriteollisuuteen), mikrotaso (televisionkatsomisen psykoanalyysi) ja mesotaso (televisiossa esitettyjen elokuvien suosion määräytyminen). Ratkaisu on lähellä Frankfurtin koulukunnan kolmatta sukupolvea ja Grenoblen koulukuntaa. Heiskanen täyttikin 1980-luvun suomalaisessa mediatutkimuksessa sitä aukkoa, jonka kultuurimarxismin puuttuminen Suomesta synnytti.
