Totuus totuuden jälkeisenä aikana - mediatutkimuksen tieteenfilosofiaa
DOI:
https://doi.org/10.23983/mv.67794Avainsanat:
mediatutkimus, tieteenfilosofia, tieto-oppi, totuusteoriatAbstrakti
Vuosi 2016 teki suosituksi puheen totuuden jälkeisyydestä (post-truth), kun tarkoitetaan perättömien tietojen levittämistä. Totuuden jälkeisyydestä voidaan puhua myös mediatutkimuksen kohdalla, koska 1970-luvun jälkeen totuuden käsitteen oikeutuksen periaatteessakin kiistävät kannat ovat alalla olleet vahvoja. Artikkeli käsittelee kysymystä neljässä vaiheessa. 1) Yleisen taustan muodostaa uuden ajan tieteenfilosofian tarkastelu. 2) Mediatutkimuksen epistemologisten kantojen 1900-luvun historiaa käsitellään keskittyen erityisesti kahteen tekijään, Walter Lippmanniin ja Roland Barthes’iin. 3) Kysymyksen systemaattisessa tarkastelussa pohditaan tunnetuimpien totuusteorioiden soveltamista mediatutkimukseen. 4) Esitetään kantoja sen puolesta, miksi totuudesta puhuminen säilyy hankalana mediatutkimuksen tapaisessa empiirisessä tieteessä.
