Vol. 37 No. 2 (2019): Technologies of war and preparedness

Sodankäyntiin on aina kuulunut monenlaista teknologiaa itse aseista ja linnoituksista joukkojensiirtovälineisiin ja huoltojärjestelmiin. Sodan muutos on sidoksissa teknologian kehitykseen, teollistumiseen ja yhteiskunnan teknologiaa koskeviin käsityksiin. Sodan koskettaessa koko yhteiskuntaa siviilien ja infrastruktuurin suojelu sekä yhteiskunnan toimintakyky näyttäytyvät tärkeinä turvallisuuskysymyksinä omine teknologisine ulottuvuuksineen. Silti kaikista uusista sotateknologioista ei tule ratkaisua koettuihin uhkakuviin eikä uusi teknologia noin vain korvaa jo käytössä olevaa. Kaikki hankinnat eivät myöskään onnistu, minkä takia improvisaatiolla ja niukkuuden hallinnalla on merkityksensä sotateknologioiden kehityksessä.

Yksityinen tai julkinen sotateollisuus on olennainen sodankäynnin edellytys. Sen ja sotavoimien välille muodostuu monenlaisia hallinnan ja vuorovaikutuksen sidoksia niin rauhan kuin sodan aikana. Teknologian ja tuotannon taustalla häämöttävät tiede ja tuotekehitys sitovat yliopistot, ajatushautomot ja laboratoriot osaksi sodan teknologisia verkostoja. Aseita, sotakoneita ja -järjestelmiä koskevien aikalaiskokemusten pelkistyminen arkkityyppisiksi kertomuksiksi tuottaa yhteisöllisesti jaettuja selviytymiskertomuksia traumaattisista kokemuksista hämärtäen näin sodan teknologisen muutoksen yhteiskunnallista vaikutusta.