Värit tilanteissa
Predikatiivilause ja intransitiivilause muuttumattoman ja muuttuvan värin kuvauksessa
Abstrakti
Artikkelissa vertaillaan kahta suomen kielen värinkuvauskeinoa: predikatiivilausetta, jossa predikatiivina on väriadjektiivi (auto on punainen) tai värinnimikantaisen tilaverbin VA-partisiippi (nouseva aurinko on punertava), ja intransitiivilausetta, jossa predikaattiverbinä on värinnimikantainen tilaverbi (taivas sinertää). Artikkelissa selvitetään näiden värinkuvauskeinojen semanttisia eroja ja yhtäläisyyksiä.
Tutkimusaineisto koostuu 958 tekstikatkelmasta, jotka on kerätty Suomi24.fi-korpuksesta. Aineistoa tarkastellaan aspektin näkökulmasta, ja tarkastelun keskiössä ovat kuvatun tilanteen rajattuus sekä muutos tai muuttumattomuus. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, millaiseksi kuvattu väri hahmottuu sävyltään ja luonteeltaan. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivinen kielentutkimus.
Aineiston tarkastelu osoittaa, että predikatiivilauseella ja intransitiivilauseella tapahtuva värinkuvaus on mahdollista jakaa kolmeen tilannetyyppiin sen perusteella, millaiseksi tilanne hahmottuu ajalliselta rakenteeltaan. Staattisimpia ovat ominaisuudenkuvaukset, joissa rajoja tai muutosta ei hahmotu. Alusta rajatut tilanteet puolestaan ovat sellaisia tilanteita, joissa värisenä olemiselle ilmaistaan jokin alkupiste. Tällöin alkupisteen tilanteen ja värisenä olemisen välille hahmottuu yleensä syy-seuraussuhde. Dynaamisimpia ovat sellaiset lauseet, joissa väri hahmottuu osaksi jatkuvaa muutosta tai kiertokulun vaiheeksi. Siihen, millainen tilanne lauseessa hahmottuu, vaikuttavat subjektin tarkoitteen luonne, erilaiset ajankohdan ja keston adverbiaalit sekä laajempi tekstikonteksti.
Tutkimus osoittaa, että tarkasteltavien keinojen käytössä on ero siinä, millaisia tilanteita niillä tyypillisesti kuvataan. Predikatiivilauseella kuvataan useammin ominaisuuksia ja alusta rajattuja tilanteita, joissa muutoksen jälkeen alkanut värisyys näyttäytyy pysyvänä ja jatkuvana. Tilaverbit puolestaan valikoituvat suhteessa useammin dynaamisten tilanteiden kuvaajiksi. Sekä predikatiivi- että intransitiivilauseita käytetään kaikkien tilannetyyppien tapauksissa, ja valittu värinkuvauskeino vaikuttaa myös siihen, millaiseksi kuvattu entiteetti käsitteistyy.
Colours in situations: Predicative constructions and intransitive clauses in the description of static and shifting colour
This article discusses two colour-describing expressions in Finnish: colour adjectives, appearing as the predicative of the sentence, and stative verbs derived from colour adjectives. The present findings are based on 958 brief texts collected from the Suomi24 corpus. The data is examined from the aspect point of view, with particular emphasis on observations regarding the temporal boundedness and possible change occurring within the event. The theoretical framework in this analysis is that of cognitive linguistics.
Analysis reveals that such clauses can be divided into three event types. The most static event type consists of property clauses in which no borders or change in colour are conceptualised. The second event type consists of clauses in which the beginning of the appearance of the given colour is explicated. In these cases, a causal relation between the event leading to the appearance of the named colour and appearance of the colour itself is conceptualised. The most dynamic event type found in the data are cases in which the colour appears during a process of continuous change or circulation. The distribution into these three event types is based on the nature of the entity described, adverbials marking duration or boundedness, and the broader context.
The study shows that there is a distinction between the use of these two clause types. Copula constructions appear more often in the property event type and when the described colour is construed as continuous. However, stative colour verbs are more usual when portrayed in more dynamic situations. That being said, both expression types appear in all three event types, and the selection of the expression affects the conceptualisation of the entity described.
