Ajan poluilla
Miten väylillä liikutaan paikassa ja ajassa
Abstrakti
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan väyläadpositioiden (esimerkiksi läpi, yli, halki, pitkin) käyttöpotentiaalia ajallista liikettä kuvaavissa metaforisissa ilmauksissa. Näkökulma ei ole yksittäisten adpositioiden semantiikassa vaan erilaisten spatiaalisten ja ajallisten väylätyyppien kirjossa ja niiden vastaavuuksissa. Artikkelissa pohditaan, millaisiin spatiaalisiin väylätyyppeihin metaforiset aikaväylät voidaan rinnastaa ja miten tämä riippuu kulloinkin väylään suhteutettavan muuttujan (eli väylällä liikkuvan tai sijaitsevan entiteetin) luonteesta. Tarkastelu on teorialähtöistä, ja sen pohjana ovat aiemman fennistisen kirjallisuuden erottamat spatiaaliset väylätyypit. Aikaväyläilmauksissa vaihtelee se, liikkuuko muuttuja aikaväylällä (Heikki sinnitteli talven läpi; muuttuja lihavoitu), kasvaako muuttujan ala väylällä vaiheittain (Sairauslomaani jatkettiin viikonlopun yli) vai esitetäänkö muuttujan sijaitsevan väylällä pysyvästi (Kesäaikajakso ulottuu pitkälle syyskuun ohi). Muuttuja voi olla konkreettinen olento (Heikki), mutta tyypillisemmin se on ajallinen entiteetti, kuten tilanteen ajallinen ulottuvuus (Kevättä pitkin ilma lämpenee) tai kokonaisuudeksi ymmärretty ajanjakso (Opetusperiodi jatkuu pääsiäisen yli). Kieliopin näkökulmasta kiinnostavaa on, hahmottuuko muuttujaksi yksi tarkoite vai koko verbin kuvaama tilanne kaikkine osallistujineen. Jälkimmäisessä tapauksessa väyläilmaus saa myös aspektuaalisia, tilanteen keston ilmaisemiseen liittyviä tehtäviä.
Paths of time: how path expressions designate motion in space and in time
This article examines the usage potential of Finnish path adpositions (such as läpi ‘through’, yli ‘over’, halki ‘across’, pitkin ‘along’) in metaphorical expressions of temporal motion. The focus is not on the semantics of individual adpositions but on the range of different spatial and temporal path types and their correspondences: are there temporal counterparts for all types of spatial paths? The analysis is theory-driven, and it takes as its starting point an earlier typology of spatial path expressions. In the typology, the main variable is whether the Figure (the entity whose location is in question) moves along the path as a whole, grows along the path until it fulfils the path completely, or merely remains stationary and fulfils the path continuously. The conceptual type of the Figure varies accordingly: it can be an individual in metaphorical motion (‘We went through a hard winter’), an extended period of time (‘The spring semester goes on past Easter’), or the temporal profile of a process (‘I slept through the afternoon’). The nature of the Figure and its relationship to the path correlate with the grammatical function of the path expression, which alternates between a complement of a motion verb and a free modifier.
