Kiteytynyt se että keskustelupuheessa

Rakenne ja vuorovaikutustehtävät

• Ritva Laury
• Karita Suomalainen Åbo Akademi
• Anna Vatanen

DOI: https://doi.org/10.23982/vir.130285

Avainsanat: emergenssi, kieliopillistuminen, kiteymä, projektio, vuorovaikutuslingvistiikka

Abstrakti

Artikkelissa käsitellään suomen kiteytynyttä se että -yhtymää puhutussa kielessä. Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset keskusteluvuorot, joissa sanat se ja että ja niitä seuraava puhunnos eivät ole syntaktisesti osa mitään laajempaa lausekokonaisuutta vaan muodostavat oman rakenteellisen ja toiminnallisen kokonaisuutensa. Tutkimus kytkeytyy funktionaaliseen ja käyttöpohjaiseen kieliopin kuvaukseen, ja sen näkökulma on vuorovaikutuslingvistinen ja keskustelunanalyyttinen. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktisesta tietokannasta Arkisynistä, joka sisältää 30 tuntia vuosina 1996–2015 kerättyjä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Lauseopin arkiston murrekorpusta, joka koostuu 142 haastattelumuotoisesta, eri puolilla Suomea vuosina 1960–1970 käydystä keskustelusta.

Se että -kiteymä esiintyy aineistossa yhtäältä pitkien, monipolvisten vuorojen loppu­puolella ja toisaalta vuoronalkuisena elementtinä lyhyemmissä väite- ja kannanotto­vuoroissa, jotka ovat jonkinlaisia reaktioita tai responsseja juuri edeltävään vuoroon. Kiteymä sijoittuu vuoron rakenneyksikön alkupuolelle projisoiden jatkoa ja osoittaen, että sitä seuraava puhe on kontekstissaan keskeistä. Kiteymä on tyypillisesti prosodisesti kulunut, ja sitä edeltää usein jokin partikkeli. Sitä seuraava puhunnos rakennetaan vastaanottajalle tunnistettavaksi, mutta vuoroon tulevat responssit eivät kuitenkaan aina vahvista vuoron sisältämää tietoa tutuksi.

Artikkelissa osoitetaan, että se että -kiteymän käytössä ja käytön variaatiossa on tiettyjä kieliopillistuneille kielenaineksille tyypillisiä piirteitä, mutta eri ikäisissä, tutkimuksessa käytössä olleissa keskustelupuheen aineistoissa se että -yhtymää käytetään kuitenkin samalla tavoin ja samantapaisissa konteksteissa. Aineisto ei siten anna aihetta olettaa, että nykypuheen se että olisi kieliopillistumisprosessin lopputulos, vaan pikemminkin se on käyttökonteksteistaan emergoituva ilmaisu, jolla on omat, tietynlaiset tehtävänsä vuorovaikutuksessa.

The fixed expression se että in conversation: structure and interactional functions

Our article concerns the fixed expression se että in spoken Finnish. We focus on turns at talk where the words se and että and the utterance that follows are not syntactically integrated in any other clausal construct but rather form their own structural and ­actional unit. Our research is based on the functional and usage-based grammatical tradition and is conducted from the perspective of Interactional Linguistics and Conversation Analysis. Our main data are Finnish everyday conversations from the morpho­syntactically coded Arkisyn database containing 30 hours of face-to-face and telephone conversations recorded between the years 1996–2015. We also utilize the D­ialect Corpus of the Syntax Archives of the University of Turku, which contains 142 interviews of elderly speakers conducted in different areas of Finland in 1960–1970.

The fixed expression se että occurs in our data toward the end of lengthy, complex turns and on the other hand as a turn-initial element in shorter assertion and assessment turns which function as reactions or responses to a just preceding turn. The fixed expression comes early in the turn-constructional unit, projecting continuation and indexing what follows as central in its context. The expression is typically prosodically reduced and is often preceded by a particle. The utterance that follows se että is constructed as identifiable to the addressee but the responses do not always confirm that the content of the turn is previously familiar.

The article shows that the use and patterns of variation of the se että expression contain features typical of grammaticization, but in the conversational data from the different periods of time used in the study, the se että expression is used in similar ways and in similar contexts. Therefore, the data we use does not lead us to conclude that the present-day se että expression would be a result of a recent process of grammaticization. Rather, it is a projective expression, emergent from its contexts of use with its particular functions in interaction.