Mitä(h), (h) ja (h) twiitin aloittavana responssina Twitterissä

  • Helena Nurmikari Helsingin yliopisto
Avainsanat: keskustelunanalyysi, hämmästelyresponssi, korjaukset, korjausilmaukset, affekti, Twitter, kirjoitettu keskustelu, digitaalinen keskustelunanalyysi, sosiaalinen media

Abstrakti

Artikkeli käsittelee mitä(h)-, (h)- ja (h)-ilmausten käyttöä Twitter-keskustelussa. Mitä(h)-, (h)- ja (h)-ilmauksia käytetään puhutussa keskustelussa avoimina korjausaloitteina. Sosiaalisen median keskustelualustalla, jossa keskustelu on pääosin kirjoitettua, avoimille korjausaloitteille ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta kuin puheessa eikä niitä käytetä korjaustoimintoihin juurikaan. Digitaalista keskustelun­analyysiä hyödyntävä tutkimus keskittyy näiden ilmausten sekventiaaliseen asemaan twiitin alussa, joka poikkeaa puhutun keskustelun käytänteistä. Aineistona on 261 twiittiä ja niihin liittyvät keskustelut.

Tutkimus näyttää, että mitä(h), (h) ja (h) esiintyvät toisen keskustelijan twiittiä kommentoivan twiitin alussa affektisena hämmästelyresponssina. Sitä seuraa samassa twiitissä kannanotto, joka eksplikoi kirjoittajan asennoitumisen puheena olevaan ­asiaan. Kannanotto voi olla erimielinen tai samanmielinen. Mitä(h), (h) tai (h) voi olla myös keskustelulangan alussa osoittamassa kirjoittajan affektista asennoitumista johonkin Twitterin ulkopuoliseen asiaan ja kutsumassa muita keskustelijoita jakamaan kirjoittajan mielipide tai asennoituminen.

Twiitin alkuun kirjoitettu mitä(h)-, (h)- tai (h)-ilmaus ei paljasta kirjoittajan asennoitumisen laatua, eikä eri lekseemeillä ole keskenään erilaisia vuorovaikutustehtäviä. Alkuasemaisesti käytetty mitä(h), (h) tai (h) muistuttaa puhutun keskustelun hämmästelyresponssia ja vuoronalkuisia, affektia ilmaisevia partikkeleita. Se myös kaiuttaa puhutun keskustelun korjauskäytänteitä nostamalla edeltä jonkin ongelmallisen asian tarkempaan käsittelyyn. Ilmauksilla rakennetaan keskusteluun affektisuutta ja spontaaniuden tuntua, mihin liittyy analyysin perusteella performatiivisuutta.

 

The Finnish mitä(h), (h) and (h) (‘what’) as tweet-initial responses on Twitter

The article analyses the tweet-initial use of mitä(h), (h) and (h) (‘what’) in interactions on Twitter. In spoken interaction, these expressions function as open-class repair initiators. However, on a social-media platform, where conversations are mostly carried out in written form, the need for open-class repair initiation is different and is not often conducted. The study takes advantage of Digital Conversation Analysis in examining the tweet-initial use of these expressions. This use is different to that of spoken conversations. The data comprises 261 tweets and related interactions.

The study shows that, mitä(h), (h) and (h) are used tweet-initially as affective response cries in tweets that comment on other Twitter users’ tweets. Such a tweet-initial response is then followed by an assessment that explicates the writer’s stance on the topic at hand. The assessment can be proffered both in agreement or disagreement. Moreover, mitä(h), (h) or (h) can also be used at the beginning of a conversation thread, indicating the writer’s affective stance on a topic or event outside Twitter, inviting readers to affiliate with this opinion or stance.

The tweet-initial mitä(h), (h) or (h) does not reveal the quality of the writer’s affective stance, nor do the different lexemes fulfil different interactional purposes. While denoting affect, the tweet-initial mitä(h), (h) or (h) resembles the response cry of spoken interactions and, moreover, turn-initial particles. In addition, it echoes the repair practices of spoken interactions, suggesting a problematic topic for further discussion. These expressions are used to construct affective stance and a feeling of spontaneity, which, according to the analysis, is also related to performativity.

 

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
Mar 14, 2024
Viittaaminen
Nurmikari, H. (2024). <i>Mitä</i>(<i>h</i>), <i>tä</i>(<i>h</i>) ja <i>hä</i>(<i>h</i>) twiitin aloittavana responssina Twitterissä. Virittäjä, 128(1), 35–61. https://doi.org/10.23982/vir.130303