Hiljalta myös terveiset, hän on Kirkland Leikillä ja voi oikein hyvin
Paikannimet ensimmäisen siirtolaispolven amerikankirjeissä
Abstrakti
Artikkelissa selvitetään, millaisista paikoista Pohjois-Amerikan ensimmäisen siirtolaispolven suomalaiset ovat kirjeissään puhuneet ja mitä paikannimiä he ovat näistä paikoista käyttäneet. Tutkimusaineisto koostuu 434 Pohjois-Amerikasta Etelä-Pohjanmaalle vuosina 1881–1939 lähetetystä kirjeestä. Kirjeistä on koottu kaikki paikannimet, jotka viittaavat Pohjois-Amerikassa sijaitseviin paikkoihin. Paikannimiaineisto koostuu 199 eri paikannimestä, joita käytetään kirjeissä 881 kertaa.
Paikannimiä analysoidaan sosio-onomastiikan, kontaktionomastiikan ja kriittisen onomastiikan keinoin. Analyysissa tarkastellaan, millaisissa kirjoitusasuissa nimiä niitä käytetään, mikä on paikannimien kieli, millä tavoin jotkin paikannimet ovat mukautuneet suomeen ja millainen on nimenkäyttäjän suhde siihen paikkaan, jonka nimeä käyttää. Mahdollisuuksien mukaan tarkastellaan myös syitä nimenkäytön taustalla.
Kirjeissä käytetyt paikannimet voidaan jakaa viiteen kategoriaan: viralliset paikannimet, paikannimen ja appellatiivin, adjektiivin tai postposition yhdistelmät, fonologisia muutoksia sisältävät paikannimet, lyhennelmät ja käännösnimet.
Tutkimus osoittaa, että kirjeissä puhutaan eniten osavaltioista, kaupungeista sekä muista pienemmistä asutusalueista. Huomattavasti vähemmän puhutaan luonnonpaikoista. Tutkimus osoittaa myös, että paikoista puhutaan eniten sekä niiden virallisilla nimillä että suomeen fonologisesti mukautuneilla nimillä. Vähiten käytetään lyhennelmiä ja käännösnimiä. Tulokset tukevat aiempia kirjetutkimuksissa tehtyjä havaintoja: ne kirjoittajat, jotka ovat kirjeissään käyttäneet fonologisesti mukautettua paikannimeä, näyttäisivät olevan kirjoitustaidoiltaan harjaantumattomampia kuin ne, jotka ovat käyttäneet paikannimien virallisia asuja.
Tutkimuksessa nousee esiin suomalaisten rooli osana Pohjois-Amerikan asutuskolonialismia: kirjeissä mainitaan muutama asutusalue, joille on annettu suomenkielinen ja Suomeen viittaava nimi.
Place names in letters written by first-generation Finnish Americans
The article examines what kind of places the Finnish of the first immigrant generation spoke about in their letters, and what names they used for these places. The research material consists of 434 letters sent from North America to Southern Ostrobothnia between 1881 and 1939. All the place names that refer to places in North America have been collected from these letters. The place name material consists of 199 different place names, which are used 881 times.
Place names are analysed using socio-onomastics, contact onomastics and critical onomastics. The analysis examines the spellings in which these names appear, the language of the place names, how some place names have been adapted from English to Finnish, and the relationship of the name user to the place named. If possible, the reasons behind the use of names are also examined.
Place names can be divided into five categories: official place names; combinations of place name and appellative, adjective or postposition; place names with phonological changes; abbreviations; and translated names.
The research shows that the writers mostly speak about cities and other settlements. Much less is spoken about natural places. The research also shows that places are most often referred to by both their official names and names that are phonologically adapted to Finnish. Abbreviations and translated names are used much less. The results support previous observations made in correspondence studies: those writers who used a phonologically adapted place name seem to be more inexperienced in their writing skills than those who used the official forms.
The research also explores Finnish settler colonialism in North America: the letters mention a few settlement areas that have been given Finnish names.
