Itäsuomalaisten käsityksiä yksikön 1. persoonan pronominien variaatiosta
DOI:
https://doi.org/10.23982/vir.156429Avainsanat:
persoonapronominit, kielikäsitykset, variaatio, sosiolingvistiikka, kansanlingvistiikka, murteetAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan, millaisia käsityksiä pohjoiskarjalaisilla ja pohjoissavolaisilla on yksikön 1. persoonan pronominivarianttien käytöstä omalla paikkakunnallaan sekä miten he asennoituvat eri variantteja kohtaan. Aineistona ovat Ylen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä laatiman kyselyn vastaukset Joensuun ja Liperin (Pohjois-Karjala) sekä Kuopion ja Lapinlahden (Pohjois-Savo) postinumeroalueilta. Kyselyssä vastaajat saivat ilmoittaa paikkakunnallaan käytössä olevat variantit sekä kommentoida vastaustaan avoimessa kentässä.
Määrällinen analyysi osoittaa, että pohjoiskarjalaiset (2 093 vastaajaa) raportoivat alueiltaan selvästi eniten mie-pronominia, ja seuraavaksi yleisimmät variantit olivat minä ja mä. Pohjoissavolaisten (1 824 vastaajaa) raportoiduimmat variantit olivat minä, mä sekä mää. Vastaajien käsitykset käytössä olevista varianteista ovat samansuuntaisia kuin variaatiota koskeva aiempi tutkimustieto.
Avovastauksia annettiin fokuspaikkakunnilta yhteensä 592, ja niitä on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Avovastauksissa kommentoidaan eniten mie ja mä -variantteja. Analyysissa keskitytään erityisesti siihen, miten sanavalinnat ja kieliopilliset keinot ilmentävät vastaajien asennoitumista eri pronominivariantteihin. Analyysi paljastaa, että mie että mä -variantteja kommentoidaan usein affektisin ilmauksin, kun taas minä-varianttiin ei liitetä vahvoja affekteja. Pohjois-Savossa pidetään mää ja mä -variantteja ainakin jossain määrin alueen murteeseen kuuluvina, kun taas Pohjois-Karjalassa ne näyttäytyvät paikallista murretta uhkaavina muotoina. Aineiston perusteella mä ei ole ainakaan kaikille suomalaisille neutraali tai yleiskielinen variantti, kuten aiemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa. Sen sijaan se liitetään Pohjois-Karjalassa useimmiten etelän tai tarkemmin pääkaupunkiseudun tai Helsingin puhekieleen, josta sen ajatellaan siirtyneen esimerkiksi median vaikutuksesta erityisesti nuorten puheeseen. Mie puolestaan koetaan olennaiseksi (pohjois)karjalaisuuden indeksiksi, jonka käyttö symboloi laajemminkin oman murteen arvostusta.
Eastern Finns’ perceptions of variation in first-person singular pronouns
The article examines the perceptions of language users in North Karelia and North Savo regarding the use of first-person singular pronoun variants in their respective localities, as well as their attitudes towards different variants. The data consists of responses to a survey conducted in cooperation between Yle (the Finnish Broadcasting Company) and the University of Eastern Finland, focusing on the postal code areas of Joensuu and Liperi (North Karelia) and those of Kuopio and Lapinlahti (North Savo). In the survey, respondents were asked to indicate which variants are used in their area. Respondents were also able to expand on their answers in an open-text field.
Quantitative analysis shows that residents of North Karelia (2,093 respondents) most frequently reported the mie variant being used in their areas, followed by minä and mä as the next most common forms. Among residents of North Savo (1,824 respondents), the most frequently reported variants were minä, mä, and mää. Respondents’ perceptions of the variants in use are consistent with previous research findings on linguistic variation.
A total of 592 open-ended responses were collected from the focal localities, and these were analysed using qualitative content analysis. In the open responses, the mie and mä variants are commented upon most frequently. The analysis pays particular attention to how word choices and grammatical structures convey the respondents’ stance towards different pronoun variants. Findings show that both mie and mä are often discussed using affective expressions, whereas minä is not. In North Savo, the mää and mä variants are viewed, at least to some extent, as belonging to the local dialect, while in North Karelia they are perceived as forms that threaten the local dialect. Based on the data, the variant mä cannot be considered a neutral form for all speakers of Finnish, as might be inferred from previous research. In North Karelia, it is most frequently associated with the varieties of Finnish from Southern Finland, more specifically the vernacular of the Helsinki metropolitan area. The mie variant, by contrast, is seen as an essential index of (North) Karelian identity, the use of which more broadly symbolises an appreciation of one’s local dialect.
