Kielen variaatio ja identiteetti arabia omana äidinkielenä -opetuksessa

Kirjoittajat

• Mikko Lehikoinen Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23982/vir.176691

Avainsanat:

arabia, etnografia, identiteetti, kieli-ideologia, oman äidinkielen opetus

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee kielen ja identiteetin suhdetta arabia omana äidinkielenä -opetuksen kontekstissa. Artikkeli kysyy, kuinka opetukseen osallistuvat oppilaat itse ymmärtävät arabian kielen, sen variaation ja identiteetin välisiä suhteita ja kuinka he rakentavat omia identiteettejään suhteessa arabian kieleen ja sen eri muotoihin. Lisäksi artikkeli kuvaa, kuinka arabian kielelle ja sen eri muodoille annetut sosiaaliset merkitykset muovaavat oppilaiden kokemusta oman äidinkielen opetuksesta. Teoreettisesti tutkimus asemoituu lingvistisen antropologian, sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen aloilla harjoitetun kieli-ideologioiden tutkimuksen kentälle. Menetelmällisesti tutkimus edustaa lingvististä etnografiaa. Analyysi perustuu pääkaupunkiseudulla kolmen lukukauden aikana ja kuudessa eri opetusryhmässä toteutettuun etnografiseen havainnointiin ja oppilaiden haastatteluihin.

Tutkimus osin vahvistaa aiemmassa kirjallisuudessa muodostetun käsityksen arabian opetuksen hallitsevasta ideologisesta kehyksestä, jossa arabia ymmärretään ensisijaisesti arabietnisyyteen ja islamiin kytkeytyvänä standardiarabiana. Samanaikaisesti tutkimus kuitenkin paljastaa, kuinka merkittävä arabian rinnakkainen merkitys sekä murteet että standardin kattavana makrokielenä on opetukseen osallistuville oppilaille. Arabia ja sen eri muodot näyttäytyvät aineistossa monenlaisen identiteettityön resursseina oppilaiden korostaessa, häivyttäessä, haastaessa ja uudelleen tulkitessa eri arabian rekisterien ja niihin liitettyjen sosiaalisten merkitysten välisiä suhteita. Vaikka oppilaat ymmärtävät oman äidinkielen tunneilla opiskeltavan kielen nimenomaan standardiarabiana, tunneille tullaan ja siellä viihdytään osin myös siksi, että siellä saa käyttää omaa äidinkieltään, siis käytännössä omaa murrettaan.

Koska olettama kielen, kulttuurin ja identiteetin välisestä essentiaalisesta yhteydestä ei ole omintakeinen arabia omana äidinkielenä -opetukselle, tutkimus tuo ­uusia nyansseja ja konkretiaa myös laajempaan keskusteluun kielen ja identiteetin suhteesta kieltenopetuksen kontekstissa. Erityisesti tutkimus kutsuu pohtimaan keinoja avata kielen ja identiteetin välistä yhteyttä oman äidinkielen opetuksessa. Tutkimus kannustaa antamaan opetuksessa enemmän tilaa myös puhutun kielen rekistereille ja niihin kietoutuville identiteeteille ja toisaalta lähestymään opiskeltavaa standardikieltä ennen kaikkea monenlaisille kielenkäyttäjille relevanttina funktionaalisena rekisterinä.

 

Linguistic variation and identity in Arabic mother tongue teaching

The article examines the relationship between language and identity in the context of Arabic mother tongue teaching. The article asks how the pupils participating in the teaching themselves understand the relationships between Arabic, its linguistic variation, and identity, and how they construct their own identities in relation to Arabic and its different forms. The article also describes how the social meanings attributed to Arabic and its different forms shape the pupils’ experience of mother tongue teaching. The research is positioned theoretically in the field of language ideologies research shared between linguistic anthropology, sociolinguistics and discourse studies. Methodologically, the research falls within the tradition of linguistic ethnography. The analysis is based on ethnographic observation and pupil interviews conducted in the Helsinki Metropolitan Area over three semesters and in six different teaching groups.

The study partly confirms the understanding of previous literature about the dominant ideological framework of Arabic teaching, in which Arabic is primarily understood as Standard Arabic and strongly associated with Arab ethnicity and Islam. At the same time, however, the study reveals how significant the parallel understanding of Arabic as a macrolanguage – covering both dialects and the standard form – is for the pupils who participate in the teaching. Different forms of Arabic are employed as resources for various kinds of identity work as pupils emphasise, blur, challenge and reinterpret the relationships between different registers of Arabic and the social meanings attached to them. Moreover, though pupils primarily understand the language studied in their mother tongue classes as Standard Arabic, they also come to the classes and enjoy themselves because they are allowed to use their own mother tongue, which in practice means their own dialect.

Since the assumed essential connection between language, culture and identity is not unique to Arabic mother tongue teaching, the study also contributes to the broader discussion on the relationship between language and identity in the context of language teaching. In particular, the study calls for ways to open up the association between language and identity in the context of mother tongue teaching. The study encourages teachers to give more space both to the spoken registers of language and the identities connected to them, as well as approaching the standard language primarily as a functional register that can be relevant to a wide range of language users.