Sanojen merkitysten huomioimisesta kansankielen sanaston keruussa
Avainsanat:
kenttätyö, leksikografia, murteentutkimus, sanastontutkimus (ks. myös lainasanat, sanahistoria), semantiikka
Abstrakti
Kielenaineksethautoa (kieli: suomi, sivulla: 142)
hiprakka (kieli: suomi, sivulla: 144)
humala (kieli: suomi, sivulla: 144)
hutikka (kieli: suomi, sivulla: 144)
kasa (kieli: suomi, sivulla: 144)
keikka (kieli: suomi, sivulla: 144)
kekkuli (kieli: suomi, sivulla: 144)
kolmannella : olla k. (kieli: suomi, sivulla: 144)
känni (kieli: suomi, sivulla: 144)
latvaansa saanut (kieli: suomi, sivulla: 144)
liikutettu (kieli: suomi, sivulla: 144)
läjä (kieli: suomi, sivulla: 144)
pikaria suudellut (kieli: suomi, sivulla: 144)
pätkä (kieli: suomi, sivulla: 144)
pöhnä (kieli: suomi, sivulla: 144)
seili (kieli: suomi, sivulla: 144)
tarpeeksi saanut (kieli: suomi, sivulla: 144)
Viittaaminen
Tuomola, U. (1935). Sanojen merkitysten huomioimisesta kansankielen sanaston keruussa. Virittäjä, 39, 137. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/29787