Arveluja seikka sanan alkuperästä
Avainsanat:
nominijohdokset, sanahistoria, semantiikka
Abstrakti
Conjectures concernant l'origine du mot finnois seikka (ranska)Kielenainekset
keipooli (kieli: suomi, sivulla: 131)
paikka (kieli: suomi, sivulla: 130)
peippa (kieli: suomi, sivulla: 132)
piippa (kieli: suomi, sivulla: 132)
seikale (kieli: suomi, sivulla: 129)
Seikan|haka, -hauta, -lampi, -lähde, -moisio, -mäki, -niemi, -pelto, -ranta, -saari , -tie (kieli: suomi, sivulla: 133)
seikka (kieli: suomi, sivulla: 129)
seikko (kieli: suomi, sivulla: 133)
seimeillä (kieli: suomi, sivulla: 131)
seimiköysi (kieli: suomi, sivulla: 131)
sija (kieli: suomi, sivulla: 132)
tiine (kieli: suomi, sivulla: 132)
Viittaaminen
Kalima, J. (1946). Arveluja seikka sanan alkuperästä. Virittäjä, 50, 129. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/31673