Peijata, huijata ja puijata

• Paavo Pulkkinen

Avainsanat: sanahistoria

Abstrakti

Die finnischen Verben peijata, huijata und puijata (saksa)

Kielenainekset

hevoshuijari (kieli: suomi, sivulla: 292-)
hevostenhuijari (kieli: suomi, sivulla: 291)
hui (kieli: suomi, sivulla: 292-)
huijari (kieli: suomi, sivulla: 290-)
huijata (kieli: suomi, sivulla: 290-)
huikata (kieli: suomi, sivulla: 292)
huikkia (kieli: suomi, sivulla: 292)
huilata (kieli: suomi, sivulla: 293)
huippu (kieli: suomi, sivulla: 294)
huiputtaa (kieli: suomi, sivulla: 290-)
huiskia (kieli: suomi, sivulla: 293)
huitoa (kieli: suomi, sivulla: 293)
jallittaa (kieli: suomi, sivulla: 290)
Juksata (kieli: suomi, sivulla: 290)
jutkauttaa (kieli: suomi, sivulla: 290)
jutku (kieli: suomi, sivulla: 294)
jutkuttaa (kieli: suomi, sivulla: 290-)
jymäyttää (kieli: suomi, sivulla: 290)
peijari (kieli: suomi, sivulla: 294)
peijata (kieli: suomi, sivulla: 290-)
peipottaa (kieli: suomi, sivulla: 294)
petkuttaa (kieli: suomi, sivulla: 290-)
pettää (kieli: suomi, sivulla: 290)
puija|ta, -us (kieli: suomi, sivulla: 290-)
puikuli (kieli: suomi, sivulla: 294)
suikata (kieli: suomi, sivulla: 292)
suikkia (kieli: suomi, sivulla: 292)
veijari (kieli: suomi, sivulla: 294)
veijata (kieli: suomi, sivulla: 294)
veiterä (kieli: suomi, sivulla: 294)
veitikka (kieli: suomi, sivulla: 294)