Peta, peto ja hukka
Avainsanat:
karjala, sanastontutkimus (ks. myös lainasanat, leksikografia, sanahistoria)
Abstrakti
Finn. peta, peto und hukka (saksa)Kielenainekset
eläin (kieli: suomi, sivulla: 192)
hukka (kieli: suomi, sivulla: 194)
leveäotsa (kieli: suomi, sivulla: 194)
lääva (kieli: suomi, sivulla: 195)
metsänpeto (kieli: suomi, sivulla: 192-)
mier|o, -u (kieli: suomi, sivulla: 195)
määrä (kieli: suomi, sivulla: 195)
pehu (kieli: suomi, sivulla: 194)
penteli (kieli: suomi, sivulla: 190)
peta (kieli: suomi, sivulla: 190-)
peto (kieli: suomi, sivulla: 191-)
petoeläimet (kieli: suomi, sivulla: 192)
piessa|h(a)inen, -lainen, -tti (kieli: suomi, sivulla: 190)
räähkä, reaähkä, riähky (kieli: suomi, sivulla: 195)
susi (kieli: viro, sivulla: 191)
vaara (kieli: suomi, sivulla: 194)
vetehinen (kieli: suomi, sivulla: 190)
vier|o, -u, -y (kieli: suomi, sivulla: 195)
viesti (kieli: suomi, sivulla: 195)
Viittaaminen
Nirvi, R. E. (1967). Peta, peto ja hukka. Virittäjä, 71(3), 190. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/35271