Rajakarjalaistaustaisten ja muiden suomalaisten mielikuvia karjalasta [How Border Karelians and other Finns view Karelian]
Abstrakti
Kansanlingvistisen tutkimuksen aiheena ovat suomalaisten mielikuvat karjalasta tai Karjalan murteesta. Aineistona ovat vuosina 1998–2009 tehdyt haastattelut, joiden informantit edustavat nuoria aikuisia Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakunnista sekä pääkaupunkiseudulta ja Turun ympäristöstä. Näihin haastatteluihin liittyy mentaalikarttatehtävä, jossa haastateltavia on pyydetty sijoittamaan Suomen kartalle oletustensa mukaiset murteet ja kuvailemaan niitä. Kartta-aineistoa on kaikkiaan 284 informantilta, joista 103 oli merkinnyt murrekarttaansa karjala-nimisen alueen. Vertailuaineistona on 31 vuosina 2012–2013 toteutettua teemahaastattelua rajakarjalaistaustaisilta pohjoiskarjalaisilta, jotka ovat niin sanottuja toisen polven siirtokarjalaisia tai heidän jälkeläisiään.
Nuoret suomalaiset sijoittavat karjalan yleisemmin Pohjois- kuin Etelä-Karjalan maakuntaan. Vain eteläkarjalaisten mukaan alue on yksiselitteisesti Etelä-Karjalassa. Luovutettu Karjala ei nykynuorten mielikuvissa ole keskeisintä karjalan aluetta. Kielenpiirteistä havaituimpia ovat mie, sie -pronominit, harvemmin mainittuja diftongiutuminen ja geminaatio. Murteen muista ominaisuuksista mainittiin erityisesti nopeus ja venäläisvaikutteet. Nuoret kuvaavat karjalaa osin samoin kuin savoa. Raja-karjalaistaustaiset taas luonnehtivat omaa kielimuotoaan viittaamalla savolaismurteista poikkeaviin konsonanttipiirteisiin ja yksikön 1. ja 2. persoonan pronomineihin. Yleisvaikutelmasta he mainitsevat ”pehmeyden” ja venäläisvaikutteet sekä kuvaavat monin eri termein intonaatiota, mutta silti he pitävät rajakarjalaismurteita suomen murteina. Karjala-kuvaukset ovat valtaosin positiivissävyisiä arvioijan alueellisesta taustasta riippumatta.
Karjala-käsitteen suhteellisuus ilmenee hyvin siitä, miten ”karjalaisina” eri alueilta kotoisin olevat suomalaiset pitävät Itä-Suomen ja luovutetun alueen murteita. Erot korostuvat Pohjois-Karjalan murteita koskevissa mielteissä: kun länsi- ja eteläsuomalaiset sekä erityisesti pohjoiskarjalaiset itse näkevät maakunnan puhekielen karjalana, eteläkarjalaiset ja rajakarjalaistaustaiset tunnistavat siinä savon. Rajakarjalaistaustaiset kuvaavat Pohjois-Karjalan murteita osin samoin metakielellisin ilmauksin kuin pohjoiskarjalaiset Savon murretta ja näkevät oman kielensä myös ilmaisukyvyltään savosta selvästi erottuvana ja ainutlaatuisena.
---
How Border Karelians and other Finns view Karelian
The aim of this folk-linguistic study is to examine how Finns view Karelian or the Karelian dialect. The research material consists of interviews conducted between 1998‒2009 with young adults from the provinces of Finnish North and South Karelia, the capital-city region around Helsinki and the Turku region in western Finland. These interviews included a mental map task in which interviewees were asked to place dialects they supposed to exist on a map of Finland and describe them. The maps were drawn by 284 informants, 103 of whom marked an area designating the Karelian dialect on the map. The comparison material is comprised of thirty-one free thematic interviews either with evacuees born in Border Karelia or their descendants, now living in Finnish North Karelia.
Young Finns placed Karelian in the province of North Karelia more often than in the province of South Karelia. Only South Karelians identify the area as located unambiguously in South Karelia. The portion of Karelia surrendered to the Soviet Union is not, in the minds of contemporary youth, the primary Karelian area. The most often observed Karelian linguistic features are the pronouns mie ‘I’ and sie ‘you’; diphthongisation and gemination were mentioned less frequently. Among the other characteristics of the dialect, its speed and Russian influence were frequently mentioned. The young depict Karelian partly in the same way as they do the Savo dialect. The Finns with Border-Karelian roots define their own dialect by mentioning consonant features which differ from the Savo dialects and the 1st and 2nd person singular pronouns mie ~ minä ‘I’, sie ~ sinä ‘you’. They characterise their variety in general by its ‘softness’, its Russian influences, and they use numerous terms to denote intonation. Nevertheless, they consider the Border-Karelian dialects to be Finnish. The descriptions of Karelian are mostly positive, regardless of the regional background of the observer.
The relativity of the concept of Karelian is well evidenced in how ‘Karelian’ Finns from different regions view the dialects of eastern Finland and the surrendered area. The differences are emphasised in the perceptions on the Finnish North Karelian dialects: while western and southern Finns, and especially the North Karelians themselves, see the spoken language of the province as Karelian, southern Karelian Finns and those who have Border-Karelian backgrounds recognise it as the Savo dialect. Eastern Finns with Border-Karelian backgrounds describe the dialects of North Karelia partially with the same meta-language as the North Karelian people describe the Savo dialect and see their own language as unique and clearly different from Karelian.
