Mikael Agricolan teosten kielen sisä-vartaloiset adpositiot [Adpositions with the stem sisä in the language of Mikael Agricola’s writing]
Abstrakti
Mikael Agricolan (n. 1510–1557) teosten kieli edustaa vanhinta kirjasuomea. Agricolan kieli on mielenkiintoinen ja haastava tutkimuskohde myös siksi, että kieli on käännöskieltä ja sisältää paljon suomen kielelle vierasta ainesta sanasta sanaan -käännöstekniikan vuoksi.
Agricolan kielessä on 72 sisä-vartaloista adpositiota, joista sisälle on selvästi yleisin. Agricolalla esiintyvät myös adpositiot sisällä, sisältä ja sisässä. Lisäksi Agricolan kielessä on 21 sellaista sisälle-sanaa, jotka on mahdollista tulkita joko adpositioiksi tai adverbeiksi.
Agricolan kielen sisä-vartaloiset adpositiot ovat yleensä genetiivirektioisia postpositioita. Kaksi kertaa adpositiorakenne muodostuu adpositiosta ja pelkästä possessiivisuffiksista, ja ainoa sisässä-adpositio on genetiivirektioinen prepositio. Adpositiorakenteet ovat siis Agricolan kielessä nykyisen kaltaisia.
Agricolan kielen sisä-vartaloiset adpositiot ovat yleensä spatiaalisia. Adpositioita käytetään ensinnäkin ihmisen sisäiseen olemukseen, henkiseen elämään viitaten. Niiden spatiaalisia merkityksiä ovat myös ’jonkin (pintaosan) sisäpuolella, jonkin sisässä’, ’rakennuksessa, huoneessa’ ja ’määrärajaisella alueella’. Osaa adpositioista käytetään paikanilmauksissa vierasperäisesti. Temporaaliset sisä-vartaloiset adpositiot merkitsevät ’jonkin ajanjakson kuluessa, kuluttua’.
Vertailemalla Agricolan ja vuoden 1992 Uuden testamentin sisä-vartaloisia adpositioita huomataan, että adpositioiden käyttö on vähentynyt Agricolasta nykykieleen. Nykyään adpositioiden sijaan käytetään erityisesti paikallissijoja. Agricolan kielen sisä-vartaloisissa adpositioissa näkyy Agricolan lähteinä käyttämien tekstien vaikutus. sisä-vartaloisia adpositioita käytetään nykyään samoissa spatiaalisissa ja temporaalisissa merkityksissä kuin Agricolan kielessä, joten adpositiot eivät ole kieliopillistuneet Agricolan kielestä nykykieleen. Adpositioissa näkyy kuitenkin paradigman muutos, sillä nykykielessä käytetään kaikkia sisä- ja ulkopaikallissijaisia muotoja ja kaikkein yleisin sisä-vartaloinen adpositio on 1700-luvun lopulla kirjakieleen tullut sisään.
---
Adpositions with the stem sisä in the language of Mikael Agricola’s writing
The language of Mikael Agricola’s (ca. 1510–1557) writings represents the earliest form of codified Finnish. Agricola’s language is an interesting and challenging research subject not least because it is itself translated language and includes many foreign elements because of Agricola’s word-for-word translation strategy.
In Agricola’s language there are 72 adpositions with the stem sisä- ‘in’, of which sisälle ‘into’ is the most common. In addition, Agricola’s language also features the adpositions sisällä, sisältä and sisässä. Apart from these, there are 21 instances of the word sisälle, which can be interpreted either as an adposition or an adverb.
In general the adpositions with the stem sisä- are postpositions forming an adpositional structure with a noun, which is in the genitive case. Twice the structure is formed by an adposition and a possessive suffix, while the only instance of the adposition sisässä is in fact a preposition, forming a structure with a genitive. Agricola’s adpositional structures are similar to those in modern Finnish.
Agricola’s adpositions with the stem sisä- typically denote a location ‘inside’ something or refer to humans’ inner, spiritual life. Their spatial meanings also denote ‘inside something’, ‘inside a building, a room’ and ‘in an area with specific boundaries’. Some of these adpositions are used in a foreign way. Temporal sisä- adpositions denote ‘within, in… time’.
By comparing Agricola’s translation and the newest translation of the New Testament, we can observe that the use of adpositions has diminished over the centuries. In modern usage case endings are often used instead of such adpositions. In Agricola’s adpositions with the stem sisä-, one can see the impact of the writings that served as Agricola’s sources. However, the original meanings of the adpositions have not changed since Agricola’s day; they are used in a similar way in both spatial and temporal meanings. Thus the process of grammaticalization has not advanced between Agricola’s time and the present day. However, one can see a paradigm change, because in present-day language we use all inner and outer local cases with the stem sisä- as well as sisään, the most common of the sisä- adpositions which entered the written Finnish language for the first time only at the end of the 18th century.
