Kansandialektologinen testi murrepiirteiden keskinäisestä murteellisuusjärjestyksestä [A perceptual test on the hierarchy of eastern-Finnish dialect features]
Abstrakti
Tutkimuksessa testattiin kahdenkymmenen pohjoiskarjalaisen ei-lingvistin tietoisuutta itäsuomalaisten murrepiirteiden murteellisuusjärjestyksestä. Itseraportointitesti pohjautuu viime vuosikymmenten haastattelupuheesta saatuihin tuloksiin, joista näkyy, että yleiskielistyvässä murteessa eräät itäsuomalaiset vokaalipiirteet väistyvät muita piirteitä herkemmin. Piirteiden murteellisuusjärjestystä testattiin muodoilla, joissa on samanaikaisesti mahdollisuus kahteen murrepiirteeseen: esimerkiksi muoto opettelloo voisi yleiskielistyä joko niin, että siinä jäisi toteutumatta yleisgeminaatio (opetteloo) tai ee:n labiaalistuneisuus (opettellee), tai yleiskielistyminen koskisi yhtaikaa kumpaakin piirrettä (opettelee). Testattavana oli 12 itäsuomalaista murrepiirrettä, joiden muodostamia erilaisia kahden piirteen yhdistelmiä oli 22. Testiin kuului kaikkiaan 33 kohtaa. Muodot olivat testilomakkeessa aina siten, että ensin oli yleiskielinen muoto, tämän jälkeen muoto, joka sisälsi kaksi murteellista piirrettä, ja lopuksi kaksi erilaista, vain yhden murrepiirteen sisältävää muotoa (saa – suapi – sua – saapi). Koehenkilöiden tehtävänä oli valita annetuista muodoista se tai ne, joita he itse mielestään käyttivät tavallisessa arkipuhekielessään.
Testin 22 murrepiirreparista haastattelupuheen tuloksia noudatti 13. Kahdessa tapauksessa piirteet saivat tasatuloksen. Odotuksenvastaiset tulokset koskivat UA-yhtymää, jonka assimilaatiovariantteja koehenkilöt pitivät hyväksyttävämpinä kuin t:n heikon asteen vastineita ja geminaatioilmiöitä (pidettyy, kerääntyy, harmaannuttuu luontevampia kuin piettyä, kerrääntyä ja harmmaannuttua). Muut piirteet, joiden kilpailuttaminen tuotti hypoteesin vastaisia tuloksia, olivat yleis- ja erikoisgeminaatio eri tavuasemissa. Koehenkilöiden oli vaikea arvioida geminaation vahvuutta niissä (konneelliseen – koneellisseen, vaikkeempaa – vaikeemppaa).
Testi osoitti, että pohjoiskarjalaiset ovat pääosin hyvin tietoisia aluemurteensa piirteiden murteellisuushierarkiasta. Piirteitä koskevista kommenteista ilmenee, että sellaisia savolaisuuksia kuin AA:n diftongiutuminen ja e:n labiaalistuminen pidetään selvästi maalaismaisina ja liian murteellisina, kun taas geminaatio hyväksytään omassa puheessakin. Piirteen hyväksyttävyyteen vaikuttaa se, minkä muiden murrepiirteiden kanssa kilpailutilanne samassa muodossa on olemassa.
---
A perceptual test on the hierarchy of eastern-Finnish dialect features
The study examines by means of a self-report test how aware twenty North Karelians were of the dialectal order of eastern-Finnish dialect features. The test is based on results obtained through spoken interviews recorded over the last few decades. These results showed that in the type of dialect most approaching standard Finnish, some eastern vowel features recede more easily than other features. The hierarchy of dialect features was tested by forms which allow the simultaneous presence of two features: for instance, the form opettelloo ‘(s)he learns’ (in standard Finnish opettelee) can change towards the standard form either by the recession of primary gemination (opetteloo) or labialisation (opettellee), or both features can recede simultaneously (opettelee). Twelve eastern-Finnish dialect features were tested, constituting twenty-two different kinds of feature combinations. The test included thirty-three items. The forms were arranged in the questionnaire in the following order: the standard Finnish variant, a variant with two dialect features and two variants with one dialectal feature in each (i.e. saa – suapi – sua – saapi ‘(s)he gets’). The test subjects were asked to choose the variant(s) they believed they would use in ordinary casual speech.
Of the twenty-two dialect-feature pairs in the test, thirteen followed the interview-based results of spontaneous speech. In two cases, the two variants with just one dialect feature were considered equally acceptable. Results that were contrary to expectations concerned the UA combination, where test subjects considered the assimilation variants to be more acceptable than the variants of the weak grade of t or the gemination phenomena (e.g. kerääntyy ‘to gather’ rather than kerrääntyä; in standard Finnish kerääntyä). Also primary and secondary geminations in various syllable positions produced unexpected results. Test subjects had difficulties in estimating the strength of gemination (primary gem. konneelliseen – koneellisseen ‘mechanical’, sg. illat.; in standard Finnish koneelliseen; secondary gem. vaikkeempaa – vaikeemppaa ‘more difficult’, sg. partit.; in standard Finnish vaikeampaa).
The test showed that North Karelians are on the whole well aware of the hierarchy of their regional dialect features. The comments on the test forms reveal that the Savo features, such as the diphthongisation of AA (mua ‘earth’, in standard Finnish maa) and the labialisation of e (juoksoo ‘(s)he runs’, in standard Finnish juoksee) are clearly considered rural and overly dialectal, while gemination is approved of, also in one’s own speech. The acceptability of a feature depends on the other dialect features simultaneously in competition within a single form.
