Kielioppi käsitteistyksenä ja toimintana: Kognitiivista kielioppia ja keskustelunanalyysia yhdistämässä [Grammar as conceptualization and as action: Combining Cognitive Grammar and Conversation Analysis]
Abstrakti
Artikkeli on teoreettinen puheenvuoro, jonka päämääränä on koetella keskusteluanalyyttisen metodin ja kognitiivisen kieliopin teorian yhdistämistä kielen sosiaalisen ja kognitiivisen luonteen huomioonottavaa tutkimusta palvelevaksi kokonaisuudeksi. Artikkelissa esitellään ensin molempien suuntausten peruslähtökohdat, niiden suhde teoriaan ja aineistoon sekä niiden keskeisimmät kiinnostuksen kohteet, vahvuuksiin ja heikkouksiin keskittyen.
Yksityiskohtaisemmin suuntausten yhdistämismahdollisuuksia käsitellään kolmen eri teeman kautta. Ensin pohditaan sitä asemaa, joka puhujille ja keskustelijoille suuntauksissa annetaan: kenen tai keiden näkökulmasta merkityksenmuodostumista tarkastellaan. Kirjoittajat ehdottavat, että kognitiivisen kieliopin käsitteistäjän idean yhdistäminen keskustelunanalyysissa kuvattuun intersubjektiiviseen merkityksenmuodostukseen dynaamistaisi ajatusta kieliopin rakenteista ja antaisi paremmat lähtökohdat kieliopin merkitysten vuorovaikutuksellisen luonteen kuvaukseen. Seuraavassa jaksossa analysoidaan sitä, miten maailman ja puhetilanteen konstruointia on molemmissa tutkimussuuntauksissa käsitelty. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota siihen, että myös puhetilannetta konstruoidaan siinä missä asiaintiloja, ja pohditaan kognitiivisen kieliopin ankkuroinnin käsitteen hyödyllisyyttä kielen kauttaaltaan läpäisevän indeksisyyden kuvaamisessa. Viimeisessä jaksossa arvioidaan yhden kognitiivisen kieliopin keskeisen käsitteen, skeeman, soveltuvuutta vuorovaikutuksen kuvaamiseen ja toisaalta pohditaan, miten myös kognitiivinen kielioppi voisi rikastua, jos skeemojen muotoutumista tarkasteltaisiin osana aitoa kielenkäyttöä. Lopuksi pohditaan yleisellä tasolla, mitä suuntausten yhdistäminen voisi antaa kognitiiviselle kieliopille, keskustelunanalyysille ja kielitieteelle laajemminkin.
Kirjoittajat päättävät artikkelin ehdotukseen sosiaalis-kognitiivisesta sitoumuksesta, jonka mukaan kielentutkimuksen tuottaman tiedon ei tulisi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedetään sosiaalisesta toiminnasta, eikä sosiaalista toimintaa toisaalta tulisi tarkastella sellaisten jäsennysten kautta, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedetään ihmisen kognitiosta.
---
Abstract
This article is a theoretical address, whose objective is to combine the method of conversation analysis with the theory of cognitive grammar. Unifying these approaches aims at creating an approach that includes both the social and cognitive nature of language. The authors first outline the fundamental principles of each approach, how each deals with theory and data, as well as their main points of interest, concentrating on their respective strengths and weaknesses. The possibilities for combining these two approaches are then dealt with in more detail through an analysis of three different themes.
The authors first examine the role given to speakers and conversational interactants in both approaches and consider from whose perspective the emergence of meaning is examined. The authors posit that combining the idea of a conceptualizer (as described in cognitive grammar) with the idea of intersubjective meaning (as described in conversation analysis) would open up a more dynamic view to grammar and provide a better starting point for describing interactional meanings conveyed by grammar. The authors then analyse the ways in which the construal of the world and speech situations are dealt with in both approaches. At this point, the authors bring our attention to the fact that speech situations are construed in the same vein as other states of affairs, and discuss how the concept of anchoring would benefit the description of the thoroughly indexical nature of language. Finally, the authors address schema, one of the fundamental concepts of cognitive grammar, and its applicability in describing spoken interaction. In addition, they consider the ways in which cognitive grammar could be enriched should the formation of schemas be examined as an integral part of genuine language use.
In conclusion, the authors consider in general terms what combining these two strands of research can give to the fields of cognitive grammar and conversation analysis, and to linguistics in a broader sense. The article ends with a suggestion of a social-cognitive commitment: knowledge produced by linguistic research should not stand in contradiction to what we know of social action, and, moreover, knowledge produced by research on social interaction should not stand in contradiction to what we know of human cognition.
