Suomen äännesymboliikkaa imitatiivien kautta tarkasteltuna [Sound symbolism in Finnish. Imitatives as examples]
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan suomen äännesymboliikkaa tutkimalla yhtä ekspressiivisanaston sanaryhmää, imitatiiveja (onomatopoeettisia interjektioita, esim. loiskis, pam, tik). Miten näissä sanoissa suomen äänteet ovat vakiintuneet kuvaamaan tietynlaisia ääniä? Onko äänteiden äänenkuvaavuudelle löydettävissä systemaattisia, esimerkiksi kehollisia motivaatioita? Artikkelin tarkoituksena on täsmentää äännesymboliikan käsittelyn menetelmiä erottelemalla äänen osapiirteitä aikaisempaa tarkemmin ja antamalla kokonaiskuva yhdestä sanaryhmästä.
Tutkimusaineistoksi on kerätty runsaasti suomenkielisiä imitatiiveja erilaisista tekstiaineistoista ja sanakirjoista. Artikkelissa pohditaan äännesymboliikan kuvausmahdollisuuksia ja -keinoja ja tutkitaan imitatiivien äännerakennetta sekä siinä eri tasoilla ilmenevää konventionaalista äännesymboliikkaa. Artikkeli esittelee imitatiivien äänteiden merkityksiä ja tekee niistä yhteenvetoja. Käsittely täsmentää äännesymboliikan metodiikkaa, joka on ollut suomessa onomatopoeettisten sanojen osalta melko hajanaista. Seurauksena myös kuva äännesymboliikasta on ollut jonkin verran hajanainen.
Artikkelissa kuvataan, että imitatiiveissa konventionaalista äännesymboliikkaa ilmenee äänteiden ja äännetyyppien tasolla, äänteiden tunnusmerkkisten piirteiden tasolla, imitatiivien vaihtelevissa juurihahmoissa, fonesteemeissa, imitatiivien fonologisessa sanamuotissa ja esimerkiksi sanatoistossa ja imitatiiviryhmän jaksotuksessa. Imitatiiveissa on löydettävissä myös systemaattista konventionaalista äännesymboliikkaa esimerkiksi tietyn merkityksen kuvaamiseen erikoistuneiden äänteiden muodossa, ja näitä konventioita esitellään tarkasti. Artikkelin lopuksi esitetään yhteenveto äänen eri dimensioista, joita imitatiiveilla voidaan kuvata, tarkastellaan äännesymboliikan kuvauksen rajoituksia ja pohditaan tulosten yleistettävyyttä.
---
Sound symbolism in Finnish: Imitatives as examples
The present article studies the phenomenon of sound symbolism in Finnish by examining a group of sound-symbolic words and indeclinable onomatopoetic interjections i.e. imitatives (e.g. loiskis, pam, tik, ‘splash’, ‘bang’, ‘tick’). How are speech sounds conventionalised in imitatives as representations of particular natural sounds? Is it possible to find systematic motivations for their sound-symbolic conventions? The present article aims to specify the methods of sound-symbolic examination by defining the components of sound more clearly and presenting an overall picture of sound symbolism in imitatives.
The body of data examined comprises a substantial number of conventional inanimate imitatives collected from dictionaries and written texts of various genres. The article studies the phonological structure of imitatives and reveals the kinds of sound-symbolic means they employ. The article considers the various means that are possible when sounds are portrayed in general, how these means can be described in an analysis, and finally, how natural sounds are portrayed in imitatives. This analysis redefines the methods of sound-symbolic examination, as the work done on onomatopoetic words in Finnish has been rather sporadic.
This examination shows that conventional sound symbolism can be found on many levels in imitatives: on the level of speech sounds and speech-sound types, in schematic roots, in certain phonesthemes, in the phonological formulae that shape words, and also on the level of word repetition and the sectioning of longer stretches of imitatives. Additionally, certain speech sounds are reserved for the portrayal of certain conventional meanings. These conventions are described in detail. The article ends by presenting a summary of the different dimensions of acoustic sound and the means by which imitatives present these dimensions. Finally, the limitations of sound-symbolic examinations are considered, and the possibility of generalising these findings across different groups of words is assessed.
