Näennäisaikametodin taustaoletusten teoreettista tarkastelua [On the background hypotheses of the apparent time method. A theoretical study]
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee variationistisessa sosiolingvistiikassa käytetyn näennäisaika-metodin kolmea taustaoletusta teoreettisesta näkökulmasta. Tarkasteltavat taustaoletukset ovat i) oletus, että meneillään oleva kielenmuutos voidaan erottaa kielellisestä vaihtelusta, ii) oletus idiolektien vakiintumisesta ja iii) oletus, että muutoksen suunta on ennustettavissa. Artikkelin tarkoituksena on avata näitä taustaoletuksia ja osoittaa, että näennäisaikametodissa yhdistyvät uusi ja vanha länsimainen tutkimusperinne, sillä siihen liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu aina länsimaisen kielitieteen alkuajoista lähtien.
Ensimmäisen taustaoletuksen osalta artikkelissa esitetään, että meneillään olevan muutoksen tunnistaminen perustuu vertailuun, mikä tekee muutoksen synkronisesta ja diakronisesta tutkimuksesta tältä osin samankaltaista. Lisäksi esitetään, että muutoksen kesto suhteessa tutkimuksen kattamaan kokonaisaikaväliin on ensisijainen tekijä sen suhteen, miten tarkan kuvan näennäisaikametodi voi muutoksesta antaa. Toisen taustaoletuksen osalta esitetään, että oletus idiolektien vakiintumisesta perustuu kriittisen iän hypoteesiin, joka puolestaan palautuu epätäydellisen kielenoppimisen hypoteesiin. Kolmannen taustaoletuksen osalta taas esitetään, että kielenmuutoksen ennustaminen on sen luonteen vuoksi aina epävarmaa, ja että muutoksen diakronista ja synkronista ennustamista erottaa hypoteesin soveltaminen.
Lisäksi artikkelissa pohditaan kielenmuutoksen merkitystä käsitteenä ja kielen ylempien tasojen tutkimuksen haasteellisuutta, ikäsidonnaisen muutoksen merkitystä, kielenoppimisen ajallisen laajuuden ja yksilövariaation huomioimista meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimuksessa sekä kysymystä edistyksestä kielitieteessä.
---
On the background hypotheses of the apparent time method: A theoretical study
The article examines three background assumptions of the apparent time method, a method used primarily in sociolinguistic studies of language variation and change to study ongoing language change. The article’s perspective is a theoretical one. The article examines the background assumptions that i) ongoing language change can be separated from linguistic variation, ii) that speakers’ idiolects stabilise and iii) that change can be predicted. The goal of the article is to open up these assumptions and to show that the apparent time method unites both new and old research traditions, for questions relating to the apparent time method have a long history in western linguistic discussion.
Building on the examination of the first background assumption, the article posits that the identification of ongoing change is based on comparison, a method shared by the synchronic and diachronic study of language change. In addition, the article asserts that the duration of change in relation to the time interval captured by the study in question is the main factor that determines how accurately apparent time can match real time. Building on the examination of the second background assumption, the author posits that the assumption that speakers’ idiolects stabilise is based on the critical period hypothesis and, moreover, that the critical period hypothesis is itself based on the hypothesis of imperfect learning. Building on the examination of the third background assumption, the author claims that the prediction of language change is always uncertain, and that the diachronic and synchronic versions of predictions differ, namely, in the latter case, because the prediction is always based on the application of a hypothesis.
In addition, the article examines questions relating to the use of language change as a concept in sociolinguistics and the challenges facing the study of levels beyond phonology, the meaning of age-grading, the effect later language learning and individual variation can have on studies of ongoing language change, and progress in linguistics.
