Lukijan suora puhuttelu suomalaisissa ja ruotsinsuomalaisissa viranomaisteksteissä [Direct address to the reader in Finland-Finnish and Sweden-Finnish pension authorities’ texts]
Abstrakti
Artikkelissa tutkitaan lukijan suoran puhuttelun käyttöä suomalaisissa ja ruotsin-suomalaisissa viranomaisteksteissä. Julkinen kielenkäyttö on epämuodollistunut Ruotsissa ja yleiseksi puhuttelukäytännöksi on vakiintunut molemminpuolinen puhuttelu yksikön toisen persoonan muodoilla. Lisäksi ruotsalaisessa virkakielityössä ohjataan käyttämään lukijan suoraa puhuttelua yksikön toisen persoonan muodoilla myös viranomaisteksteissä. Suomen kielessä puhuttelukäytännöt eivät ole yhtä vakiintuneet, vaan tilanteen mukaan voidaan usein käyttää yksikön tai monikon toista persoonaa tai jopa välttää suoraa persoonaviittausta esimerkiksi nollapersoonalla. Suomalaisessa virkakielityössä lukijan puhuttelusta ei ole annettu selvää ohjenuoraa.
Tutkittu aineisto koostuu suomalaisista ja ruotsinsuomalaisista teksteistä ja vertailu-aineistona käytetyistä ruotsalaisista ja suomenruotsalaisista teksteistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä puhuttelumuotoja aineistoissa käytetään, ja tarkastella puhutteluun liitettyjä merkityksiä erityisesti suomalaisissa ja ruotsinsuomalaisissa teksteissä. Suomalaisia ja ruotsinsuomalaisia tekstejä verrataan paikoin vastaaviin ruotsalaisiin ja suomenruotsalaisiin teksteihin. Tulokset osoittavat, että lukijan puhuttelu yksikön toisen persoonan muodoilla on vallitseva puhuttelumuoto sekä suomen- että ruotsinkielisissä teksteissä. Suomenkielisten aineistojen välillä on kuitenkin eroja: puhuttelu on suhteellisesti yleisempää ruotsinsuomalaisissa kuin suomalaisissa teksteissä. Sen sijaan esimerkiksi imperatiivin käyttö on tavallisempaa suomalaisissa teksteissä. Puhuttelumuotojen tarkastelu osoittaa lisäksi, että suora puhuttelu toimii interpersoonaisesti tuomalla tekstin muut merkitykset lähemmäksi lukijaa.
---
Direct address to the reader in Finland-Finnish and Sweden-Finnish pension authorities’ texts
The article studies the use of direct address to the reader in texts issued in Finnish both in Finland and Sweden by the pension authorities. Public language use in Sweden has become informal and it is common to address another person using the 2nd person singular pronouns. In addition, the Swedish clear-language movement recommends direct address to the reader in the 2nd person singular in all texts issued by the authorities. In Finnish, it is possible to address another person in either 2nd person singular or plural forms (incl. pronouns, verb forms and possessive suffixes) or to avoid direct personal reference altogether.
The data studied consists of four groups of texts: texts published in Finnish in Finland and Sweden and texts published in Swedish in Finland and Sweden. The primary aims of the study are to examine the use of such forms of address in the four groups of texts and to further discuss the function of direct address in the Finnish data, namely the Finnish and Sweden-Finnish texts. The results show that direct address in the 2nd person singular is the main form of address in all four groups of texts. There are, however, some differences between the Finnish and Sweden-Finnish texts. For example, direct address is more common in the Sweden-Finnish texts than in the Finnish texts. The results show that direct address has an interpersonal function: it brings other meanings in the text closer to the reader.
