Kirjoittamistaitojen kehitys 8–12-vuotiailla. Alakoululaisten unelmakirjoitelmat [The development of writing skills in 8–12-year-olds. Primary-school children writing about their dreams]
Abstrakti
Tässä artikkelissa on etsitty alakouluikäisten kirjoitustaitojen ja kielen kehittymistä osoittavia tekijöitä tutkimalla samasta aiheesta kerättyjen kirjoitelmien pituuden ja tason muutoksia, sanarakennetta ja referoivan vs. evaluoivan kerronnan vaihteluita. Kirjoitelmien pituus kasvaa keskimäärin 20 sanasta aina 110 sanaan, mediaanipituus lisääntyy n. 20 sanalla vuosiluokittain. Pituuden ja kerronnan tason yhteys on alakoulussa selvä: lyhimmät kirjoitelmat ovat joka luokalla rakenteeltaan atomistisia tai hajanaisia, pisimmät noudattavat kertomusskeemaa. Sanat ovat johtamattomia, perustason lekseemejä, joita käytetään niiden konkreettisessa merkityksessä. Sanojen rakenne on alakoulun ajan lähempänä puhuttua kuin kirjoitettua kieltä, mutta sanarakenteissa on vähittäistä muutosta kirjoitetun kielen suuntaan. Yhdyssanojen määrä jää pieneksi; kirjoitetussa yleiskielessä on yli kaksi kertaa enemmän yhdyssanoja kuin lasten kirjoitelmissa. Kirjoitelmista käy myös ilmi, että siirtymä asiantilojen kuvaamisesta niiden evaluointiin on kehityksellinen. Selvimmin kehitys näkyy emootioiden, aistihavaintojen ja episteemisten tilojen kielentämisen lisääntymisenä ja niiden kielennyksessä käytettyjen syntaktisten rakenteiden kompleksistumisena. Kerronnan kehittyminen ilmenee myös puheaktien – referoinnin – kielennyksestä. Leksikaalinen variaatio ja syntaktinen kompleksisuus lisääntyvät mutta koko alakoulun ajan suorat lainaukset hallitsevat. Tyttöjen ja poikien kirjoitustaidot eroavat selvästi: poikien kirjoitelmien voi monen ominaisuuden suhteen arvioida olevan n. 20 prosenttiyksikköä ja enemmänkin tyttöjen vastaavia heikompia. Suomalaispojat eivät myöskään näytä saavuttavan ikäkauden kansainvälisen tutkimuksen olettamia normeja.
---
The development of writing skills in 8–12-year-olds. Primary-school children writing about their dreams
This article attempts to isolate factors that affect the writing skills and linguistic development of primary-school children by examining essays written on the same specified subject and assessing differences in length and standard, syntax, and shifts in referential vs. evaluative narration. The length of the children’s essays varies on average from twenty words to 110 words, while the median length grew by around twenty words per school year. In primary school, the connection between length and the standard of the narration is clear: in each school year the shorter essays reveal a structure that is atomistic and somewhat random, while the longer ones follow a given narrative schema. The lexemes used are non-derived, basic level words that are used only in their concrete meanings. In the primary-school essays the syntax bears much more resemblance to spoken than to written linguistic norms, though sentences structures do at times display changes that indicate a shift towards the conventions of written language. The volume of compound words is relatively small; in general, written Finnish includes over twice as many compound words as are found in the children’s essays. The essays also reveal that the shift from the description of events to their wider evaluation is still at a developmental stage. More clearly this development can be seen in an increase in the linguistic description of emotions, sensory observations and epistemic states and in the growing complexity of the syntactic structures used in putting these into language. The development of narrative skills can also be seen in the rendering of reported speech. Lexical variation and syntactical complexity gradually increase, but throughout primary school, direct quotations dominate. There are clear differences in the writing skills of girls and boys; looking at a variety of different factors, boys’ essays may be considered around 20 percentage points weaker than comparable texts by girls. It would also appear that Finnish boys do not seem to be achieving the norms for their age group that might be expected, based on recent international research.
