Puh pah pelistä pois. Ahti Rytkösen tm-tutkimuksen taustoja [Eenie, Meenie, Miney, Moe: The fate of Ahti Rytkönen’s tm-research in the light of the history of science]
Abstrakti
Tämä artikkeli on oppihistoriallinen. Kirjoituksessa taustoitetaan Ahti Rytkösen väitöskirjaksi tarkoitetun teoksen Eräiden itämerensuomalaisten tm-sanojen historiaa (1940a) kohtaloa ja laajemmin Rytkösen tutkijanpyrintöjä yhtenä vähemmän tunnettuna tapauksena fennistiikassa Setälän jälkeisellä 1930- ja 40-luvulla. Rytkönen tutki nk. koloratiivista sanastoa (esim. hutmauttaa ’lyödä’) ja tuli aineistoanalyysinsä myötä irtautuneeksi äännehistoriallisen perinteen tiukasta äännelaillisuus-ajattelusta. Hän hahmotteli tutkimuksessaan eräänlaista juurijärjestelmää, joka sitoo koloratiivista sanastoa yhteen. Väitöskäsikirjoitus ei saanut riittävän hyväksyvää vastaanottoa Helsingin yliopistossa, ja Rytkönen julkaisi sen lopulta omakustanteena. Kirjoituksessa selostetaan taustoittaen tm-tutkimuksen kronologia.
Yksittäistapauksen takaa nostetaan myös muutamia laajempia näkökohtia, jotka valaisevat tuolloista fennistiikan ajankuvaa: 1) Rytkönen asettuu Lauri Kettusen, Aarni Penttilän ja Lauri Hakulisen kanssa kohtalotoveruuteen paradigman vastustajana. Fennistiikkaan ei kuitenkaan syntynyt monista mahdollisuuksista huolimatta varteenotettavaa oppositiota, vaikka tyytymättömyyttä oli ilmennyt jo pitkään lukuisin tavoin. 2) Myöskään kielen synkroninen tarkastelu ei onnistunut nousemaan asemastaan diakronisen tutkimuksen esivaiheena, vaikka tähänkin olisi ollut tarjolla vaihtoehtoja. Kirjoituksessa otetaan esiin Rytkösen tutkimuksen käyttämättä jäänyt kytkeminen Gestalt-ajatteluun. Strukturalismi ei ottanut tullakseen fennistiikkaan.
Kirjoituksen tarkoituksena on lisäksi tähdentää oppihistorian välttämättömyyttä myös nykyisen suomen kielen tutkimuksen kannalta. 1900-luvun alun fennistiikan perusteellinen kokonaistulkinta on tekemättä.
---
Eenie, Meenie, Miney, Moe: The fate of Ahti Rytkönen’s tm-research in the light of the history of science
This article examines the historiography of Finnish language studies, also known as Fennistics. It represents the background and fate of Ahti Rytkönen’s research Eräiden itämerensuomalaisten tm-sanojen historiaa [The history of certain Finnic tm-words] (1940a), which was submitted as a doctoral dissertation. More broadly, Rytkönen’s scholarly career as a minor linguist during the 1930s and 40s, immediately after the death of E. N. Setälä, is also examined. Rytkönen studied phonestemic words (eg. hutmauttaa ‘to hit causing the sound hutm’), though during his data analysis he became increasingly detached from neogrammatical principles (e.g. sound laws). In his study he sought to sketch a structural–schematic system of phonestemes. As a doctoral thesis, however, this work was not deemed admissible, and the author eventually published it at his own expense. In this paper the chronological course of events and historical context are also explicated.
In addition, by focusing on this single case in point, the article examines various perspectives, which enlighten the overall picture of Fennistics during the period in question. First, Rytkönen shared the heretical position considering the prevalent sound–historical paradigm with such prominent Finnish linguists as Lauri Kettunen, Aarni Penttilä and Lauri Hakulinen. However, organised opposition to the paradigm within the field of Fennistics never fully occurred, despite many opportunities to do so and widespread discontent with the dominant paradigm. Second, synchronic–structural research did not manage to get behind diachronic studies either. Rytkönen, for example, did not attach his work to the psychological Gestalt tradition. Structuralism had difficulty bringing about a breakthrough in Finland.
Moreover, the explicit objective of this paper is to highlight the importance of the historiography of Fennistics. In-depth assessment of Fennistics studies at the beginning of 20th century in Finland is yet to be conducted.
