Objektia kvantifioivien paljous- ja lukumääräkvanttorien syntaksia ja semantiikkaa

• Tuomas Huumo Turun yliopisto

Avainsanat: kvanttori, objekti, aspekti, kvanttoriadverbi, kvanttoripronomini

Abstrakti

Suomen objektin sijamerkintä vaihtelee partitiivin ja (akkusatiivin tai nominatiivin edustaman) totaaliobjektin välillä. Myöntölauseen partitiiviobjekti ilmaisee yleensä tarkoitteen avokvantiteettia (Hän löysi sieniä), lauseen rajaamatonta aspektia (Hän katseli sieniä) tai molempia (Hän söi sieniä). Totaaliobjekti taas ilmaisee yleensä tarkoitteen sulkeiskvantiteetin ja rajatun aspektin yhdistelmää (Hän söi sienet). Sääntöön muodostavat tutkimuskirjallisuudessa melko vähän huomiota saaneen poikkeuksen sellaiset objektilausekkeet, joissa esiintyy ns. paljous- tai lukumääräkvanttori. Paljous­kvanttorit eli kvanttoriadverbit ovat yleensä vaihtelemattomia muotoja, jotka kvanti­fioivat yksikkömuotoisia ainesanoja (vähän kahvia) tai monikkoja (paljon autoja). Luku­määräkvanttorit eli kvanttoripronominit taas kvantifioivat yleensä jaotontarkoitteisten sanojen yksikkö- tai monikkomuotoja ja kongruoivat näiden kanssa luvussa ja sijassa (usea lapsi, useilla lapsilla). Yli-Vakkuri (1973, 1979) on osoittanut, että kvanttoreita sisältävät objektilausekkeet tulkitaan usein sulkeiskvantiteetin ja rajatun aspektin ilmauksiksi silloinkin, kun joko kvantifioitava (paljon vettä) tai koko lauseke (useita lapsia) on partitiivissa. Paljouskvanttorin kvantifioima objekti vastaakin tehtäviltään monin tavoin totaaliobjektia, mutta lukumääräkvanttorien osalta tilanne on mutkikkaampi. Ne synnyttävät yksittäisten tarkoitetilanteiden yläpuolelle korkeamman tason kollektiivisen tilanteen, joka kvanttorin vaikutuksesta voidaan hahmottaa aspektiltaan rajatuksi silloinkin, kun komponenttitilanteet ovat rajaamattomia, esimerkiksi Hän seuraa useita blogeja päivässä. Esimerkissä keston inessiiviadverbiaali on mahdollinen huolimatta siitä, että seurata on rajapakoinen (ateelinen) verbi eikä vastaava kvanti­fioimaton partitiiviobjekti (? Hän seuraa blogeja päivässä) ilmaise samantapaista rajattuutta.

 

On the syntax and semantics of object quantifiers in Finnish

The case marking of the Finnish object alternates between the partitive and the nomina­tive/accusative: partitive objects designate unbounded quantity, non-culminating aspect, or both, while nominative/accusative objects designate bounded quantity together with culminating aspect. However, object phrases with quantifiers are an exception which so far has received only little attention (see, e.g., Yli-Vakkuri 1973, 1979). The present work analyses quantificational and aspectual features of partitive objects quantified by mass quantifiers (e.g., vähän ‘a little’, paljon ‘much, a lot’) and number quantifiers (e.g., moni ‘many’, usea ‘several’). Finnish mass quantifiers are unvarying forms that quantify singular mass nouns and plurals, with the quantified nominal in the partitive. Number quantifiers typically quantify count nouns (in the singular or plural) and agree with the quantified nominal in number and case.

In spite of the partitive case of the quantified nominal, object-quantifying mass and number quantifiers typically designate the quantity as bounded and the aspect as culminating. Object phrases with mass quantifiers are equal to nominative/accusative objects in many ways, while the situation is more complicated with number quantifiers. These establish a higher-order (collective) quantificational-aspectual level and allow boundedness and culmination to prevail at that higher level even if the component situations are themselves non-culminating. This is possible in expressions in which singular referents of the object participate in the event sequentially until their quantity reaches the boundary specified by the quantifier. At that point, the aspect culminates, even if the verb itself is atelic (e.g. Hän seura-a use-i-ta bloge-j-a päivä-ssä [3sg follow-present.3sg several-plur-partitive blog-plur-partitive day-inessive] ‘S/He follows several blogs a day’). This is why the inessive-case durative adverbial (‘in a day’) can be used to indicate the temporal boundaries of the event, even though this is not generally possible in clauses with an atelic verb and a partitive object (*‘She follows blogs in a day’).